Pimento

Aikaisemmin syksyllä ollessani junassa matkalla Puuhamaan zombielarppiin oltiin minuun yhteyksissä ja tiedusteltiin olisinko kiinnostunut osallistumaan kauhukokemuksen rakentamiseen Oulussa. Olin tietty kiinnostunut sillä vastaavia ajatuksia oli toistuvasti pyörinyt päässäni mutta jäänyt odottamaan sitä että olisin työttömämpi tai vähemmän kiinni muissa projekteissa että sitä voisi alkaa ajan kanssa myymään eteenpäin kaupungille joko omana tapahtumana tai osana Lumo-valofestivaalia. 

Kyseessä oli Oulun Luova farmin koulutusohjelmaan osallistuneiden opiskelijoiden suunnittelema projekti joka toteutettaisiin joulukuun alussa kaupungin nykyisillään tyhjillään ja myynnissä olevassa vanhassa mielenterveyskuntoutujien asuntolassa.  Budjetti oli pieni ja aikataulu suhteellisen kireä mutta sepä ei ole mitenkään uutta vuosikymmenen larpinjärjestyskokemuksella. Pidettäisiin vaan uuden rakentaminen ja ostaminen minimissä. 

Oma roolini oli "sisällöntuottaja" johon liittyi ensisijaisesti suunnittelua, lavastamista ja rakentamista. Mukana tuottajalauman ohella oli myös taiteilija Make Ritvanen (@steamsoup instagramissa) ja näyttelijöitä jotka elävöittäisivät tapahtumaa.

Tule, näe ja koe, kun vanhan mielisairaalan käytävät heräävät henkiin! 

Pimento on yhdistelmä pakohuoneita, kauhuelokuvia, -pelejä, sekä kirjallisuutta. Tapahtumassa 2-6 hengen ryhmät heitetään kolkon mielisairaalan armoille. Tarjoamme siis ainutlaatuisen mahdollisuuden Oulun alueella päästä sukeltamaan sisälle kauhuelokuvien, ja pelien maailmaan. Paitsi tällä kertaa kaikki on totta, käsin kosketeltavaa, ja jokaista aistia stimuloivaa. 

Tilausta tälläiselle selkeästi oli sillä ajat varattiin yhtä nopeasti kun niitä laitettiin jakoon.

Rakennus oli suhteellisen järjestelmällisesti tyhjennetty kaikesta tavarasta joten tilojen lavastamisessa piti olla luova ja kääntyä kierrätyksen ja lainatavaran puoleen. Merkittävin elementti tulisi kuitenkin olemaan pimeys.

En yksityiskohtaisesti käy ihan koko kokemusta läpi mutta ainakin omasta lavastamisen puolesta olennaisimpia tai siisteimpiä kohdat. Tietenkään en tehnyt asioita yksin vaan mukana oli koko työryhmä rakentamassa kokonaisuutta tyhjään ja kolkkoon rakennukseen.

Keittiö oli osallistujien ensimmäinen haaste. Kummallisen paljon Mörközombia muistuttava rujo kokki käskytti osallistujat etsimään aineksen "Lihakeittoon". Nämä ainekset oli piilotettu ympäri keittiötä. Yksi vaadituista aineksista oli "aivot".

No aivothan löytyy päästä ja pää löytyy pöydän nurkasta. Olin jo aikaisemmin tehnyt testimielessä "örkin irtopään" tekniikalla samanlaisen eristevaahdolla täytetyn irtopään vanhasta zombiepäästä. Sille täytyi vain tehdä maalaus ja pieni pääkoppaa tyhjentävä operaatio jonka jälkeen aivot voisi näpsäkästi piilottaa hyvinkin selkeään paikkaan.  Aivoina toimi pilailukaupasta hankittu kappale joka tosin sai hieman lisää limaisuutta vesi-perunajauhoseoksesta.

Huoneen perällä roikkui myös mureutumassa edellisen keittiöapulaisen jämät joka on aikaisemmin Maailmanlopun ensimmäinen päivä -sarjaa varten rakennettu alaruumis.

Aivotonta meininkiä

Seuraavassa huoneessa hämärä naamioitu hahmo pelaili noppaa osallistujien kanssa perin omaperäisillä säännöillä. Taustalle pääsin vihdoin taiteilemaan edellisestä projektista ylijääneellä UV-maalilla vanhaan rullaverhoon epämääräisyyksiä. Olen itse perin heikkona kaikkeen valoon liittyvään joten mielelläni värkkäisin enemmänkin UV:n valossa hohtavaan maaliin perustuvaa tulevaisuudessa.

 Kellarissa lääkäri teki omia pieniä kokeitaan ja otti uudet "potilaat" vaihtelevalla innokkuudella vastaan. OIEI:ltä lainatut vanhat välineet ja opetustaulut pääsivät luomaan sitä perinteitä sairaalakauhun ilmapiiriä.

Myös muinaiset värkkäämäni "röntgenkuvat" pääsivät taas käyttöön. Vastaavia on helppo tehdä tulostamalla netistä löydettyjä kuvia lasertulostimella erityiselle lasertulostimen lämmön kestävälle kalvolle. Normaalia kalvoa ei kannata yrittää laittaa tulostimeen jos haluaa että sekä kalvo että tulostin säilyy ehjänä.

Huoneen keskipisteenä toimi leikkauspöytä. Ruumiina toimi sanomalehtipaperilla täytetty ja köydellä muotoonsa pakotettu jätesäkki jonka tuotantoryhmä oli ystävällisesti rakentanut valmiiksi. Itse avoleikkauskohta koostui suorakaiteen muotoisesta muovirasiasta jonka sisällä oli lateksilla ja tekoverellä pinnoitettu talouspaperia, eristelevystä ja pumpulista muotoiltuja elimiä ja EVA-vaahmuovista leikeltu kylkiluusto. Lopuksi kaikki ylimääräinen peitettiin kankailla ja sorkittiin täyteen erilaisia leikkausintrumenttejä. Osallistujat pääsivätkin lääkärin johdolla osallisiksi operaatioon ja poistamaan "äidin" sydämen pitkillä pihdeillä.

 Lääkärin huoneen vieressä oli "rituaalihuone" Jotain perin hämärää huoneessa oli selkästi meneillään. Paikka oli tupaten täynnä luita, kynttilöitä ja epämääräisiä sivuja okkulttisista kirjoista. Täällä osallistujat saivat pällistellä hetkosen suljetun väestönsuojaoven takana kunnes löysivät  vaaditun kansion. Huone oli pitkälti Maken sielunmaisemaa mutta lisäsin sen loppuun koska se on niin komea. 

Tapahtuma pyöri neljän päivän ajan ja oli täyteen varattu. Palaute osallistujilta oli pääosiltaan positiivista. 20-30 minuuttia kestävästä kokemusta ei 3 euron pääsymaksu varmasti ollut liikaa. Mukana oli päivästä riippuen 5-6 näyttelijää ja vastaanottohenkilökuntaa. Mielelläni näkisin vastaavanlaisen tapahtuman järjestettävän uudelleen ja mieluusti suuremmalla budjetilla että lavastukseen voitaisiin panostaa ja tekijöille maksaa korvausta ajasta ja vaivastaan. 5 tunnin kyykkimen roolissa pimeässä huoneessa ja käytävillä on kuitenkin yllättävän rankkaa. Vaikka itse en varsinaisesti tuntenut pelkoa tai ahdistusta olla ja työskennellä talon tiloissa niin iltaisin kyllä huomasi että jollakin alitajuntaisella tasolla se oli yllättävän kuluttavaa. Liekö alkukantaisemmat puolet aivoissani huutamassa koko ajan että tyhjä laitosmainen tila ei ole "normaalia" joten pitää olla hieman enemmän varpaillaan koko ajan. 

Mutta jäämme jännityksellä odottamaan että seuraako jatkoa ja missä muodossa. Oli hienoa saada jälleen projekti alta pois ja kokemuksia rikkaampana siirrytään loppuvuoteen ja uuteen vuosikymmeneen. Onneksi tällä hetkellä ei ole tiedossa kuin viimeisiä kuvauksia MEP:iin.  Palaamma asiaan kun on jotain kerrottavaa.

Odotellessa voit seurata minua Facebookissa sivuilla "Swatninja" ja Instagrammissa "Ninjazombiecthulhu"

Metsänpeitto

Osana Oulun Lumo -valofestivaalia järjestettiin tänä vuonna "Metsänpeitto" niminen teatteriesitys. Mainostekstiltään seuraavanlainen:

 Metsänpeitto on muinaissuomalaisen mytologian mukaan tila, jossa ihminen katoaa haltian, hiiden tai harakan viemänä muiden kuolevaisten tavoittamattomiin - mättäiden, sammalten, naavaisten puiden väliin ja tuolle puolen. Se on eksymistä, hengittämistä ja huokaisten oman tiensä rauhassa löytämistä. Metsästä löydämme suurimmat haaveemme, oivaltavimmat ajatuksemme, pahimmat pelkomme ja oudoimmat kohtaamisemme.

Metsänpeitto on pohjoissuomalaisesta mytologiasta aiheensa ammentava tarinamatka, joka yhdistelee chiaroscuron eli valohämytekniikan ja naamioteatterin keinoja.

----

Tämän naamioteatterin tuominen käytäntöön oli oma tehtäväni ja haasteena varsin mielenkiintoinen koska siihen tuli paneuduttua ihan kunnolla useamman erilaisen maskin muodossa ja pohdiskella mitä ne haluavat kertoa ja miten niillä voi kertoa tarinaa. Lavalla esiteltiin monta mytologian hahmoa ja olentoa ja osalle niistä tehtiin fyysinen muoto. Tässä esiteltynä melkein kaikki.

 Maahiset

Ensimmäinen kohtaaminen metsänväen kanssa esityksessä oli maahisten kanssa. Lähdin ulkonäön kanssa siitä perinteisimmäistä päästä eli pieniä, suippokorvaisia ja pieni pahanilkinen pilke silmäkulmassa. Koska tarinassa maahisia kohdattiin suuret määrät ajattelin laittaa koko naamion niitä täyteen niin että ne katsoisivat aina jokaiseen suuntaan. Valmistin kolme erilaista Maahista. pohjana toimi foliopallo jonka päälle muotoilin itse maahisen kasvot ja tein siitä kipsimuotin josta sitten otettiin lateksivalu.

 Maahisten kasvot sitten liimattiin Eva-vaahtomuovista muotoillun kehikon ympärille ja se peitettiin mustalla kankaalla. Koska naamion kanssa tuli pystyä laulamaan ja soittamaan huilua ei se peittänyt kasvojen alaosaa ollenkaan. Suikale pitsiä peitti kasvojen yläosaa mutta mahdollisti näkyvyyden.

Kevyt maalipesu tummalla maalilla riitti iholle ja valkoiset hampaat ja iiriksettömät silmät toivat epäinhimillisyyttä joka omalta osaltaan neuvoi että maahisten lahjoista ja suurista lupauksista oli parempi kieltäytyä.

 Näkki

Matka jatkui metsälammelle missä asusti Näkki. Perinteisesti Näkki nähdään rumana vesikasveista ja mudasta koostuvana peikkona mutta tarinoissa kerrotaan muotoaan uhrinsa mukaan muuttavasta olennosta. Niinpä ajattelin tehdä Näkistä sukupuolettoman mutta "kauniin" hirviön. Pitkä musta tukka peitti Näkin kasvoja suurimmilta osin kunnes se lopulta "paljastaa kauheuden" joka houkutusten takana piili.

Naamio koostui lateksisesta puolimaskista joka oli kiinnitetty Eva-vaahtomuodista muotoiltuun päärunkoon joka piti naamion paikallaan päässä. Värimaailma koostui mustista hiuksista, iiriksittömistä silmistä, valkoisesta ihosta sinivihreillä korostuksilla ja väripesulla. Suun alue jäi jälleen palkaaksi jotta näyttelijä pystyi laulamaan. Alaleukaa peittämään liimasin vihreällä maalivedellä värjättyä hamppukuitua esittämään Näkille tunnusomaisia mukana roikkuvia vesikasveja.

Rahkonen

Yön saapuessa saapui lavalle salaperäinen Rahkonen tai Rahkos-Äijä joka suurella maalisudilla tervasi kuuta ja näin aiheutti kuun vaiheen vaihtelut. Rahkonen rakentui kasvojen muotoon leikatusta Eva-vaahtomuovilevystä johon taittelin ja liimasin suurehkon nenän samasta materiaalista. Tämän jälkeen hiomakoneella muokkasin uurteisen vanhat kasvot levyn pintään.  Suurehkoa naamiota ei laitetukaan päähän vaan kannateltiin kuin kilpeä selkäpuolelle liimatusta kasvasta. Naamion pinta kaipasi vielä hieman yksityiskohtia joten hieman vedellä ja valkoisella maalilla lantratulla erikeepperillä liimasin pintaan talouspaperikerroksen joka kuivuessaan rypyttyi kuin vanhaksi ihoksi naamion pintaan. Tumma väripesu toi sekä rypyt että uurteet kunnolla näkyviin. Harmaa partakreppi toimi Rahkosen parran, viiksien ja kulmien hapsina.

 Ihan testimielessä sitten kokeilimme miten maskia voisi vielä hieman korostaa ja maalasin sen pimeässä hohtavalla ja uv-aktiivisella maalilla. Sekoitin joukkoon vielä hieman ylimääräistä vihreää ja sinistä fosforijauhetta. Lopputulos siis sekä hehkui UV-valossa että valolla ladattuna myös hohti pimeässä. Tämä ominaisuus ei itse näytöksessä päässyt ihan oikeuksiinsa mutta testi oli itsessään hyvin mielekiintoinen koska UV-maalit ovat aina kiinnostaneet.

Kiputyttö

Yön pimeydessä viimeisenä hahmona kohdattiin Kiputyttö. Tuo Tuonen neito jauhoi kipukivellään koko ihmiskunnan kivistyksiä ja sairauksia.  Naamion pohjana oli kipsisen päämuottini ympärille osapuilleen pääkalloa muostuttavaan muotoon väännetty Eva-vaahtomuovista koostuva pohjarakenne. Tämä oli ainoa naamioista missä oli leuka mutta suun alue oli yhä laulamista varten hyvin avonainen. Vääristynyt pääkallopohja sen jälkeen koristeltiin lateksillä, talouspaperilla ja pumpulilla täyteen paiseita, haavoja ja kaikkea muuta ikävää. Zombiemaskeeraustekniikat pääsivätkin tässä oikeuksiinsa. Silminä toimi led-tuikut ja harmaa sotkuinen peruukki tuomaan sitä viimeistä puuttuvaa "neitomaisuutta"

Kuten aikaisempina vuosina oli kokemus huikea ja opettavainen. Tällä kertaa tuotantoa oli myös tukenut apurahan muodossa sekä Suomen Kulttuurirahasto ja Oulun Valistustalo.

Kiitoksia koko lahjakkaalle työryhmälle ja kaikille katsojille!

 Lisää kuvia löytyy Kalevan kuvagalleriasta

Puuhamaan zombie

 18. ja 19.10 järjestettiin siellä Mikko Alatalon mukaan "parhaassa paikassa" eli Puuhamaassa zombielarppi "Z-ØM -Turvapaikka" Koska olen muksusta asti halunnut käydä Puuhamaassa sekä isompana muksuna osallistua isoon zombielarppiin pääsin onneksi toteuttamaan molemmat samalla kertaa.

Zombiemaskejahan minulla on valmiina jo useita mutta halusin silti tehdä vielä jotain uutta. Pelin tapahtumissa zombiet ovat suhteellisen tuoreita uhreja joten aikaisemmin tehty vanhusmaski ei ollut siihen turhan sopiva muutenkaan. Joten lähdettiin hakemaan tuoreempaa ja enemmän fyysistä vauriota saanutta ulkonäköä.

Pohjan ulkomuoto seuraisi jo tutuksi ja hyväksi todettua mallia missä suun alue on aukinainen nenän alta leuan alle ulottuvalta alueelta (kuten esim örkkimaski). Näin olle suulla ilmehtiminen ja puhuminen on mahdollista kuten myös syöminen ja juominen on helpompaa kuin mikäli koko alue olisi pientä suuaukkoa lukuunottamatta peitossa. Tietty tämä ratkaisu vaatii sen että kyseinen ihoalue täytyy maskeerata yhteensopivaksi maskin kanssa mutta se on aika pieni hinta yleisestä mukavuudesta. Pohjana jo hyvin tutuksi tullut kipsikopio omasta nassustani ja materiaalina plastoliini.

 Kun pohjatyötä oli väännetty tarpeeksi oli aika siirtyä muotin valmistamiseen. Koska kyseessä on kokonainen maski niin tarvitaan kaksiosainen muotti missä muotissa on kaksi puoliskoa ja ne mahdollisimman saumattomasti ovat kiinni toisissaan mutta ne pystyy kuitenkin vielä irrottamaan toisistaan. Nurkissa oli vielä vanhaa vesipohjaista askartelusavea joten näppäilin siitä kasaan muottimuurin. Kuvailin joutaissani pienen videokoosteen prosessista päättyen ensimmäiseen kipsikerrokseen.

Näin jälkeenpäin hyvänä oppina jonka muistaa taas ehkä tulevaisuudessa että kannattaa aloittaa niskapuolesta. Tähän syynä ainakin se että kun takaosa on kipsattu niin koko virityksen voi laittaa makaamaan sen päälle vaakatasoon joka helpottaa luokattoman paljon muotin etuosan kipsaamista ja sitä ettei ilmakuplia jää läheskään niin paljon yleensä paljon yksityiskohtaisemman naamapuolen rakosiin ja riko sitten mitään olennaista muotissa. Iso ilmakupla oli jäänyt leukaan mutta onneksi sen pystyi helposti korjaamaan jälkikäteen muotin puolikkaden erottamisen jälkeen.

Kuvissa näkee kuinka muotin toinen puoli on kipsattu ja olen valmistautumassa kipsaamaan niskapuolen. Muotinpuoliskoja erottamaan olen käyttänyt ohuita vessapaperisuikaleita ja vedellä lantrattua tiskipesuainetta. 

Muottipuoliskot takaisin vastakkain ja köytettynä. Pelkkä köysi ei tosin riittänyt vaan tarvittiin myös kaikessa auttavaa jesseteippiä pitämään saumat mahdollisimman pienenä. Jokin kiristettävä kuormaliina olisi tähänkin paras. Lisätään tulevaisuuden hankintoihin. Täytin muotin vaalealla  sairaan kelmeällä ihonvärillä värjätyllä lateksilla. Kolmisen kerrosta oli tarpeeksi. Koska tuttavallisesti olin hieman kiirreessä niin nopeutin kuivumista lämmittimellä.

 Lopullinen maski irrotettuna muotista ja alustavasti leikattuna ja trimmattuna testailussa. Hyvinhän se istui ja kuivuessaan se kiristyy vielä lisää joka saa sen istumaan vielä paremmin. Sitten pystyikin alkaa maalailemaan. Värjäilin pohjasta ylijäämäksi jäänyttä lateksia hieman tummemmaksi ja läiskin sitä epämääräisinä läiskinä ympäriinsä. Sitten toistin saman taas hieman lisää tummennettuna. Näiden kuivuttua laitoin punaiseksi värjättyä lateksia haavoihin ja vammoihin. Näiden kuivuttua oli aika tehdä väripesu tummalla hieman harmahtavan ruskealla vetisellä akryylimaalimaalisekoituksella. Annoin maalin upota jokaiseen rakoseen ja pyyhin pintaosat talouspaperilla puhtaiksi. Toisin tämän muutamaan kertaan aina hieman tummentaen maalisekoistusta kunnes lopputulos miellytti silmää. Jos maalia meni liikaa niin pyyhin sitä vähemmäksi vedellä kostutetulla paperilla. Lopuksi tiukka sekoitus kiiltävää akryylilisäainetta ja tekoverta kaikkiin vammoihin ja vähän muuallekin. Sittempä maski olikin valmis käyttöön.

Ja tässä sitä ollaan pääkallopaikalla. Suun,  leuan ja kaulan alue on maskattu samalla tyylillä ja maalattu samoilla maaleilla kuin maskikin ja hammasmaali soveltuu oikein hyvin sekä hampaden että huulten sävyttämiseen. Samalla naamalla oltiin sitten molempien päivien vedossa mitä nyt haalaria ja siihen liittyneitä härpäkkeitä tuli vaihdettua aina kun zombie sai napin otsaansa tai kirveestä päähänsä. Reissu oli oikein mukava ja varastoon jäi taas yksi zombienaama jota voi tarvittaessa monistaa. kohtahan näitä eri malleja on pienen lauman täyttämiseksi.

Tälläistäpä tällä kertaa. Seuraavaksi sitten taas jotain aivan muuta.. kai.

MEP Mörközombie

Loppuvuodesta 2019 julkaistavan Maailmanlopun ensimmäinen päivä -lyhytelokuvasarjan yhdessä jaksossa kohtaamme perinteisen arkkityyppizombien joka on hieman suurempi ja voimakkaampi kuin tavalliset hitaammat kalmot. Olin tietoinen jo hyvin kauan että tämän hahmon maskeeraus tulisi tehtäväkseni vielä joku kaunis päivä ja syksyn edetessä se päivä saapui. Pelkkien kuvien sijaan kuvasinkin kännykällä timelapse -videon kaikkien kolmen osan valmistuksesta. Aivan kaikki ei päätynyt videolle mutta suurin osa kuitenkin. Videot kuvattiin pystyformaatissa koska ne julkaistiin alunperin Swatninjan facebook -sivuilla joka on taiteilijasivuni kyseisessä mediassa. Käy tykkäämässä tai seuraamassa myös sitä jos olet kiinnostunut.

Videot koostuivat useammasta osasta jotka kuvattiin eri päivinä ja on nyt hyvin yksinkertaisesti yhdistetty yhdeksi pätkäksi.

Ensimmäisenä tein pään. Ajatuksena oli hallitsemattomasti kasvanut massa joka jatkuisi tyylillisesti muuhunkin kehoon. Maski olisi kuitenkin helppo pukea ja riisua ihan sen suurempia lisämaskeerauksia ajan säästämiseksi pitkien kuvauspäivien aikana. Pääraaka-aineena tuttu ja turvallinen lateksi. Valmisteltuani pohjan aloin lisäämään pumpulia epämääräisiksi möykyiksi ympäriinsä ja vahvasti toispuoleisesti. Kun muoto oli hyvä pinnoitin kaiken lateksissa uitetulla vessa ja talouspaperilla tuomaa kunnollinen ryppyinen "iho" pinnalle. Lopuksi vielä koristeeksi epämääräisiä suonia jotka oli pitkiä pätkiä talouspaperia jotka oli rullattu nauhaksi ja uitettu lateksissa kuten kaikki muukin. Samaa tekniikkaa käytetään lopulta muissakin osissa.

Maalaus tehtiin samalalla tavalla kuin kaikki aikaisemmatkin itse maskeeraamani zombiet sarjan kuvauksissa tekemällä ensin kellertävän ja sairaanoloisen pohjamärin värjätyllä lateksilla ja sen jälkeen usella erisävyisellä tummalla väripesulla. Loppusilauksia ei näy videolla mutta kaikki pinnat siveltiin hieman tekoverellä sävytetyllä kiiltävällä akryyliaineella joka teki pinnasta varsin vastenmielisen näköisen eli juurikin hyvän. Sitten siirryttiin käteen.

Zombien käsi tehtiin hyvin pitkälle samalla tavalla kuin edellinen pää ja jo aikanaan tehty zombie -hansikkaat. Hankin kaupasta isohkot raksahansikkaat joiden pintaan liimasin kontaktiliimalla vaahtomuovia tuomaan vaadittavaa massaa. Liiman mukana tulleesta läpinäkyvästä muovista leikkasin ja liimasin kynnet. Tämän jälkeen prosessi oli hyvin samankaltainen aikaisemman pään kanssa.

Viimeiseksi jätin kaikista suurimman projektin eli käden ja yläruumiin. Toispuoleisuus jatkuu teemana sillä rakennelma käsitti vain toisen käden. Väkertelin vaahtomuovista pohjan reilusti topatun mallinuken päälle jotta massan tuntu saataisiin varmasti tuntumaan ja näkymään, Lisäksi tämä helpottaisi siihen pukeutumista. Sitten pinnan tasaisuutta rikotaan liimaamalla siihen lisää lihasta ja satunnaisiin kohtiin epämääräisiä kasvannaisia ja muuta ikävää. Lopuksi kaikki peitettiin jälleen lateksoidulla talouspaperilla ja maalattiin samaan tapaan kuin aikaisemmat osat.

Loppuun vielä kasa kuvia eri vaiheista ja yksityiskohdista sekä tietty lopputulos näyttelijän päällä.
Samaa kättä käytettiin sittemmin myös tämän vuoden Zombie Walk Oulussa ja sen mainosfilmissä jonka laitan vielä loppuun katsottavaksi.

 

Zombiehommat eivät ole kuitenkaan päättymässä. Kohta tulee lisää. Sitä odotellessa voitkin katsella vaikka kaikki videot. Siinä onkin noin tunniksi tekemistä.