Valoa Oulu festivaaleilla esitetään parhaillaan H.P Lovecraftin "Temppeli" teoksesta tehtyä monologinäytelmää. Ohjaajana toimii oma velikulta joten lupauduin tekemään tarvittavia lavasteita ja maskeerauksia. Tässä lyhyt läpikäynti tuotoksista ja niiden vaiheista.
Tapahtumien keskipisteessä on nuorta seppelöityä miestä esittävä patsas. Alkuperäistekstissä puhutaan vain päästä mutta ajattelin olla hieman erilainen ja tehdä myös hieman keskiruumista antiikin pansaiden tyyliin mutta samalla osa patsaasta olisi jo murentunut iästä ikuisuuteen antamaan kuvaa siitä että kyseessä oli todellakin muinainen artefakti. Alkuperäinen veistos tehtiin plastoliiniin. En ollut vielä aikaisemmin tehnyt mitään myöhemmin kiinteään muotoon tulevaa asiaa tällä metodilla joten tämä sopi hyväksi harjoitustyöksi tulevaa varten. Plastoliinista piti sitten tehdä muotti. Vaihtoehtoja oli useita mutta päädyin lopulta lateksiin koska se oli kaikista tutuin ja sillä hetkellä nopein vaihtoehto. Käytännössä kyseessä oli "hanskamuotti eli lateksia oli muutama kerros sen "rikkoutumaan" asti ja sen sai pyöräytettyä irti kappaleesta helposti. Lisäksi muotin ympärille tuli ohut kaksiosainen kipsituki pitämään muotin muodossaan. Toisessa kuvassa on valmis kipsivedos joka sai myös verikasteensa työkalun lipsahdettua sormeen.
Jälkikäsittelyn aloitin kipsivedoksen kuivuttua täysin kuivaksi. Pinnoitin patsaan epoksilla että se saisi hieman lisää fyysistä vahvuutta lavaproppina ja annoin kovettua muutaman päivän. Hioin valumat ja epätasaisuudet pois. Koska pinnoite oli kovin ohut se hioutui muutamasta kohdasta kokonaan irti. Se ei haitannut vaan toi lisää tekstuuria loppumaalauksessa jossa itse sekoitetulla hieman vihertävän harmaalla vetisellä maalilla "pesin" patsaan eli annoin maalin valua sen syviin kohtiin ja pyyhin korkeimmat kohdat puhtaammiksi paperilla. Epoksittomat kohdat kipsissä imivät värin itseensä ja näyttivät pinttyneemmiltä värjäytymiltä.
Näytelmän promokuvia ja myöhemmin esityksiä varten suunniteltiin yksinkertainen mutta tehokas maskeeraus tuomaan käsitystä siitä että kapteeni oli ollut sukellusveneessään meren pohjalla jo oman tovin. Ensimmäiseksi kasvoille annettiin kevyesti oranssia ja sen jälkeen mustaa kevyesti silmien alle. Muutamalla eri punaisella sävyllä korostettiin silmien alusia ja pikkuhiljaa rohtuneita limakalvoja nenässä ja suupielissä. Lopusi päälle laitettiin glyseriiniä tuomaan kosteudenkiiltoa kasvoihin. Glyseriinin hyvänä puolena on se että se imeytyy tai haihtuu huomattavasti vettä tai öljyä hitaammin pois iholta joten se sopii tätä efektiä varten erityisen hyvin teatterimeikissä. Hyvin vähäinen ja suunnattu valo korosti vielä entisestäänkin kärsineitä ja väsyneitä kasvoja.
Näytelmä on todella hyvä ja suosittelen sen katsomista. Se saattaa tulla esitykseen myös festivaalien jälkeen. Pitäkääpä silmänne auki.
