Hyykäärme

 
Elokuun alussa järjestettiin Ihmisten aika VII - Aldarod -liveroolipeli. Peli sijoittui Taru Sormusten herrasta kirjojen ja elokuvien maailmaan. Tapahtumaa suunnitellessa mietimme että mitä mielenkiintoista saisimme tällä kertaa laitettua peliin ja jostain nousi esille "hyykäärme" tai "kylmänkyy" joka oli lentokyvytön ja tulta syöksemätön kevytversio kyseisen maailman lohikäärmeistä joihin kuuluu esimerkiksi Hobitista tuttu Smaug.

Ison-K oli samoihin aikoihin pahimmillaa ja aikaa oli lomauteutettuna loputtomalta tuntuvia määriä joten keskenkasvuisen kylmänkyy -puvun valmistaminen tuntui ihan mahdolliselta olettaen että siihen saisi budjetista laitettua tarpeeksi varoja koska materiaaleihin menee yllättävän helposti suhteellisen paljon. Puvulle saatiin eriteltyä tapahtuman tuloista ihan soppeli summa joten uskalsin sitten luvata että kyseinen puku saataisiin kyllä tehtyä.

Kun materiaalipuoli oli kunnossa niin sitten tarvittiin vain hyvä suunnitelma ja aikaa valmistaa kokonaisuus. Tässä vaiheessa tämä tarina alkaa muuttua opettavaiseksi tarinaksi sekä itselleni että ehkä myös sinulle arvon lukija.

Kun tarvittavat varat oli saatu ja tavarat hankittua niin yhtä yllättäen kuin lomautus oli alkanutkin kuukausia aikaisemmin se myös loppui. Elettiin heinäkuuta joka on kiireistä aikaa isosta K:sta huolimatta ja yllättäen vietinkin enemmän aikaa töissä kuin  oikeastaan missään muualla. Vähemmän yllättäen toteutukseen alkoi olla aikaa vain lyhyitä hetkiä työpäivien jälkeen tai yksittäisen vapaapäivien seassa jolloin pitää yllättäen tehdä muutakin kuten esimerkiksi levätä.


Päätin aloittaa päästä koska sen tekemiseen kuluisi kaikista eniten aikaa ja siihen ihminen kaikista eniten joka tapauksessa kiinnittäisi huomiota. 

Tutkailin netistä erilaisia lohikäärmeen ja käärmehirviöiden anatomiaa ja rakentelin niiden pohjalta kipsisen päämallini päälle paperista ja teipistä pään muodot hyykäärmeelle.Koska pää on yleensä suhteellisen symmetrinen ei muotoja tarvinnut tehdä kuin toiselle puolelle. Toisen puolen saisi helposti kun vaan kääntää kaavat toisin päin. .

Kun perusmuodot olivat koossa, luonnostelin tussilla tulevien kaavojen leikkuukohdat.  Sitten käärin koko pään elmukelmuun ja laitoin päälle kerroksen ilmastointiteippiä. Hahmottelin kaavat uudelleen valokuvan perusteella ilmastointiteippiversion päälle apuviivoineen ja tämän jälkeen kaavat leikataan irti. Elmukelmuun tarttunut teippi lähtee nätisti irti. Tämän jälkeen palaset laitetaan tasaiselle alustalle ja niihin leikataan muutama lovi että ne tulevat mahdollisimman tasaisiksi. 

Tekniikka on käytännössä sama kuin Hiidessä joten käy katsomassa myös se.

Kyseinen kaava jätti takaraivon ja leuan alaosan ilman mitään mutta totesin että ne olisi helppo tehdä lennosta ja aikaa säästyisi siinä.

Kaavat piirrettiin Bilteman EVA-vaahtomuovisille jumppamatoille tasainen pinta ylöspäin ja liimattiin kontaktiliimalla. Kannattaa tosin olla tarkkana että muistaa kääntää kaavat kun piirtää kaavat toisesta puolesta varsinkin jos lopullinen materiaali on toiselta puolelta pinnaltaan erilaista.

 Kaavoissa näkyvät pystyviivat auttavat palojen kohdistamisessa liimauksen aikana. Kuumailmapuhaltimen avulla paloja pystyi vielä muotoilemaan pysymään kaarevammissa muodoissaan.

Tietty monimutkaisia muotoja omaava kaava ei aivan täysin samanlaisena taipunut lopulliseen muotoonsa mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. EVA-vaahtomuovi kuitenkin on paljon paksumaa kuin paperi tai teippi.

Kun palat olivat kasassa niin huitaisin koko pään läpi Dremelillä. Pyöristin kaikki terävät kulmat ja kaivertelin pintaan suomukuviota sekä toisen silmän vammat sillä yksin pelin hahmoista oli aikaisemmin iskenyt siihen tikarilla.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen kiire saada asiat valmiiksi joten kuvalliselle dokumentoinnille ei jäänyt aikaa. Näinpä ollen joudutte tyytymään enemmän kirjalliseen antiin.

Kun pää oli suurinpiirtein kasassa oli aika miettiä miten se käytässä toimisi. Sisälle tehtiin EVA:n jämäpaloista koppa johon pääni mahtui pitämään asioita paikallaan.. Onneksi en uskaltanut luottaa siihen että samasta materiaalista tehty leukapanta pysyisi paikallaan vaan laitoin myös kuminauhavarmistuksen menemään. Alkuun pohdiskelin erilaisista Furry-puvuista tuttuja kevyitä mekanismeja leukaan jolla omaa laukaani avaamalla aukeaisi myös käärmeen suu mutta värkkäämisen edetessä totesin että saan paljon paremman kontrollin asiasta mikäli hoidan leukojen avaamiseen itse omilla käsilläni. Käärmeillähän ei ole käsiä.

Alkuperäinen suunnitelma oli piilottaa kädet käärmeen "kobramaiseen" helttaan sillä tasapainon ja yleisen turvallisuuden nimissä oli parempi että kädet olivat edes suurinpiirtein vapaana puvussa kuin teipattuna kylkiin tms. 

Käytännössä sama suunnitelmaa muokattiin vain hieman. Nyt kädet olivat sivuilla koukussa ja kädet menivät pienistä aukoista sisään leukaan. Vaimo ompeli käsiin käärmeennahkaa muistuttavasta kankaasta heltan joka peitti käden. Käsiään heiluttelemalla heltan sai sitten aukeamaan tai sulkeutumaan.

Alaruumiin kanssa alkoi olla sitten jo erittäin kiire ja autotalli kesäyössä liimahyöryissä alkoi tulla tutuksi paikaksi. 

Siirrellessäni aikaisemmin tavaraa varastoon muistin että vuosia ja vuosia aikaisemmin jo edellisiä töitä tehdässäni olin törmännyt uimahallin roskiksilla monta jätesäkillistä lötköpötköjä joita oltiin heittämässä pois. Ottaen huomioon että uudet pötköt maksavat halvimmillaankin 2-4 euroa kappaleelta ja olivat uskomattoman monikäyttöistä tavaraa oli kyseessä aikanaan melkoinen onnenkantamoinen. Nyt niille oli vihdoinkin käyttöä.

rakentelin pohjakerroksen EVA:sta mallinuken päälle joka huomattavasti adonikkaammista muodoistaan huolimatta oli suhteellisen lähellä omaa rinnanympärystäni. Mahanympäryksestä ei nyt sitten sen enempää mutta asia tulee ajankohtaiseksi uudestaan myöhemmin tässä tekstissä,. Mutta joka tapauksessa tarpeeksi lähellä.

Tämän jälkeen leikkailin lötköpötköjä ensin sopivan mittaiseksi ja siitä sitten keskeltä kahtia ja niitä liimattiin pohjarakenteeseen. Näin käärmeen mahapuolen suomukuvio alkoi tulla suurinpiirtein esiin itsekseen. Kun siniset pötköt loppuivat niin siirryin violetteihin. Jotain maalia yritettäisiin kuitenkin vielä läiskiä tämän päälle joten värierot tulivat menemään piiloon. 

Selkäpuoli oli samanlainen mutta siihen liimattiin vielä päälle halpaa kangasta koska myös myöhemmin tehtävä häntä tultaisiin peittämään sillä. 

Kaikkiin rakosiin missä näkyisi muuta kuin käärmettä laitettiin vielä roikkumaan epämääräisiä riekaleita käärmekangasta kuin antamaan kuvaa siitä että Hyykäärme oli hiljan vaihtanut nahkaansa ja kasvattanut jonkinlaisen jalat. 

Aamu alkoi jo sarastaa kun siirryin hännän pariin. 

Vanhan leveän armeijavyön selkään tein pohjalevyn joka tukeutuisi häntäluutani vasten ja siihen sitten rakennettaisiin häntä. Itse vyön solki olisi piilossa rintapanssarin takana. 

EVA:sta tein pitkän hännän paksuutta mallintavan kappaleen joka liimattiin peräkappaleeseen. Tämän jälkeen tyhjää tilaa alettiin täyttämään lötköpötköllä yhä kapevenaan kärkeen asti. Lopuksi pääty muotoiltiin veitsellä teräväksi hännänpääksi. 

Lopuksi koko kauhistus peitettiin kankaalla joka liimattiin pintaan peittämään pötköt. 

Sittempä kauhealla kiireellä maalaaman. Valkoista Rubbercomppia pintaan koko alalle ja sitten sinistä maalia sen jälkeen. Punaisella maalilla sai onneksi ihan tarpeeksi edustavan näköisen silmävamman aikaiseksi. 

Kertoo jotain siitä ettei minulla ollut aikaa tehdä minkäänlaisia maalipesuja vaan koko tuotos oli vain pohjavärjätty. Otin mustan maalin mukaan tapahtumapaikalle siinä toivossa että ehdin tehdä edes jotain tapahtuman aikana asialle.

Tapahtuman jälkeen otetuissa kuvissa näkyy kevyt mustalla maalilla sörkintä mutta kuten huomaa niin aika nopeasti ne tehtiin noin tunti ennen kuin käärmeen piti olla metsässä valmiina.



No mitenkä sitten meni käytännössä?
Erinäisistä pikkujutuista huolimatta ihan hyvin.. onneksi.

Kun Hyykäärmeen aika oli ilmaantua pelissä niin ajoin autolla mielestäni tarpeeksi kauas ja aloin pukemaan osia päälleni. Sen ohella että huomaatattani seison muurahaispesässä sitä tehdessäni oli tilanne muutenkin aika jännittävät koska en ollut ehtinyt kertaakaan kokeilla kaikkia osia päälläni yhtä aikaa. Aluspukuna toimiva sininen Opposuit oli mahtunut ainakin aikaisemmin päälleni mutta nyt se otti ikävästi kiinni mahapuolelta. Onneksi tämä kuitenkin jäisi jälleen rintapanssarin taakse. 

Yhtäkkiä takaani alkoi kuulua ääniä. Pelaajat olivatkin saaneet joukkonsa kerättyä paljon nopeammin kuin olin arvioinut. Eipä ollut aikaa alkaa säätämään vaan äkkiä käärmeen pää päähän ja menoksi. Tässä vaiheessa hätäisen turhan voimakkaan liikkeen takia leukaremmi irtosi liimauksestaan ja pää pyöri päässäni huomattavasti vapaammin kuin olisi hyvä. Onneksi varalle jääneet kuminauhat pitivät homman kasassa.

Myös nivusten kohdalla oleva osa rintapanssarista alkoi ikävästi repsottaa. Kunnollisella testauksella olisi nämäkin liimaukset voinut tuplavarmistaa mutta tällä mennään.

Täysin melkein käytännössä housut kintuissa yllätettynä sitten lähdin pelaajien kimppuun. Näkyvyys käärmeen suusta oli suhteellisen huono mutta se kuuluu asiaan. Aika nopeastipa alkoi miekkaa ja keihästä kopisemaan päähän ja aikani otettua vauriota totesin että oli aika kuolla. Toisekseen kuuma päivä ja helkkarinmoinen kiire yhdistettunä raskaaseen pukuun piti huolen että kunto alkoi jo hieman loppua taistelun tiimellyksessä.

Kaaduin ojaan ja nopeasti irrotin kuminauhat että käärmeenmetsästäjille annettujen käärmeentappo-ohjeiden mukaisesti nämä voisivat leikata pään irti. Ja niin he tekivät. Läps.

Koska koko puvusta ei ole olemassa kuvaa niin joudutte tyytymään tässä vaiheessa action kameralla otettuun kuvamateriaaliin suoraan ensimmäisestä persoonasta. Tai siis ainakin siihen asti että iskut päähän saavat kameran irtoamaan ja lentämään pöpelikköön. Kamerahan oli liimattu otsalla olevan piikin taakse ja siihen oli kaiverrettu reikä mistä kamera voisi kuvata. Onneksi yksi pelaajista pelasti kameran ja kuvasi  hyykäärmeen viimeiset hetket ja palautti sitten kameran. Kiitoksia siitä.

Mutta mitenkä meni näin niinkuin omasta mielestä?

Itseasiassa minulla kesti aika kauan että tulin jotenkin sinuiksi sen kanssa että sain kuitenkin kaiken valmiiksi ja minimissäänkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Tietenkään en ole tyytyväinen lopputulokseen mutta siinä rajoitetussa ajassa mitä minulla oli käytettävissä se riitti. Pelaajat kuitenkin antoivat positiivista palautetta kokemuksesta itsessään. Tietoisuus kuitenkin siitä että pystyisin paljon parempaan häiritsee mielessäni. Sama virsi mikä on toistuvasti läsnä näissä kirjoituksissani. Voi kun olisi sitä aikaa tehdä nämä asiat kunnolla. 

Mutta jälleen kokemuksia rikkaampana ja ehkä viisaampanakin kohti tulevia haasteita.

Loppuun vielä saaliiseensa tyytyväiset hyykäärmeenmetsästäjät.