Paholainen vaeltaa Oulussa

Vanhalla vihtahousulla eli itse paholaisella on ollut varsin merkittävä rooli ihmiskunnan historiassa ja sama on myös läsnä ihan paikallisessa Oulun historiassa. Tuleepahan tämä mainittuna useampaankin otteeseen aikalaiskirjoituksissa ja siksi tämä hahmo on myös läsnä "Werneri Holopaisen tutkimuksia" nimisessä näytelmässä joka on osana tämän alkutalven Lumo-valofestivaaleilla. Näytelmä kuvailee itseään lauseella: "Kaupunkimme historian hämärässä on lukemattomia tarinoita, jotka odottavat ja ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Nyt Werneri Holopaisen tutkimukset tuovat nämä unohdetut tarinat jälleen valoon. 

Tälle hahmolle kaivattiin helposti käytettävää puolimaskia joka vastaa aikalaiskuvauksia. Inspiraatiota otettiin venetsialaismaskeista ja eri kirkkojen seinämaalauksista. Olennaisimpina osina olivat aikalaiskuvaukset "koirankuonolaisesta" ja "mustasta harjasta"

Maskin perusmuodot alkoivat rakentua pikkuhiljaa. Suomalaisten kirkkojen seinäkuvissa paholaisella oli usein ulkonevat terävät korvat ja yhdestä kolmeen sarvea. Koska valo ja varjo ovat olennaisessa osassa esityksen tyylilajissa muotoilin paljon pinnanvaihteluita jotta valo ja sen puute voisivar leikitellä siinä enemmän. Maskin edetessä vaihdoin häränsarvet enemmän pukisarvia muistuttaviin sarviin koska niihin sai upotettua paljon pientä yksityiskohtaista pintaa mitä ei ollut muualla kovin tasaisessa pinnassa. Lopuksi pitkä koiran kuono tuomaan mainittua "koirankuonolaisuutta". 

Pohjaahan olisi voinut jälleen muotoilla loputtomiin mutta lopulta päätin että nyt ollaan tarpeeksi valmiita ja aloitin kipsimuotin valmistuksen. En dokumentoinut prosessia mutta jos se kiinnostaa niin suosittelen lukemaan aikaisemman kirjoituksen zombie maskin teosta 

Muotin valmistus ei mennyt aivan kuten Strömsöössä ja se halkesi kolmeen osaan irrotuksen aikana. Ilmeisesti muotti meni negatiiviselle ja muotakin virheitä tuli tehtyä joka kiilasi muotin niin ettei se meinannut irrota ollenkaan. En tavallisesta poiketen laittanut kipsin sekaan mitään kuituja joka mahdollisti muotin murtumisen mutta samalla oli oikeastaan sen pelastus koska ilman kuituja se oli mahdollista liimata jälleen kasaan. On ihan oma muottien koulukunta joka välttää kuitujen käyttöä ihan tästä syystä. Korjattuun muottiin valettiin punaiseksi värjättyä lateksia. Kuonoa ja sarvia vahvistettiin talouspaperilla ja sarvet lopuksi täytettiin pumpulilla ja reiät peitettiin pumpulilapulla joka pinnoitettiin lateksilla. Tietty murtuneesta muotista ei tule ihan niin siistiä kuin ehjästä ja murtumalinja näkyykin tuoreeltaan muotista irrotetun maskin keskellä. Tämä oli kuitenkin helppo trimmata tasaisesta maskista pois niin että se näkyy enää vain läheisessä tarkastelussa.

Asiaankuuluvasti maskin testit eri vaiheissa vessan peilin edessä. Ensimmäisessä kuvassa kevyesti trimmattuna omalla painollaan kasvoilla. Toisessa kuvassa pestynä maskia naamassa pitävän kuminauhan kanssa. Peruukki on samalla testissä. Viimeisessä kuvassa maski on valmiina. Peruukki on ommeltu kiinni maskin yläreunaan mistä se on helppo nykäistä päähän peittämään kuminauhaa. Kevyt musta maali korostamaan muotoja ja kuonoa oli riittävä sillä esitys testäisiin muutenkin joko vähässä tai hyvin suunnatussa valossa. 

Valmista tuli ja Paholaisen itsensä voi nähdä Pete Miettusen tulkitsemana Lumo-valofestivaalien aikana. Varaa paikkasi heti kun vielä ehtii! 

Lisätietoa: https://www.facebook.com/werneriholopainen/

Hiisi

Kuva: Kia Tyynismaa

Käypä toisinaan niin hassusti että myös minut näkee teatterin lavalla esiintymässä. Sellainen tilaisuus ilmaantui kun Kierikki keskuksen Muinaistulien yössä esitettiin Elina Väänäsen näytelmä "Pohjolan Valkiat" joka sijoittui muinaismyyttiseen rautakauteen. Sain luonneroolin Hiitenä jonka Lempo itse kutsui paikalle esityksen lopussa. Alusta asti oli selvää että puvussa käytettäisiin jo kauan sitten tehtyjä "puujalkoja" jotka lisäävät pituutta noin 40 senttiä mutta jotain muutakin pientä lisää tämä mörkö tarvisi. Niinpä käännyin EVA-vaahtomuovin pariin.

Hiiden ulkonäkö otti syvästi vaikutteita Hellblade nimisen pelin perusvastuksista mutta varsin samanlaisia mörköjä on ajan saatossa nähty myös muissa pohjoismaisesta mytologiasta lainailevissa peleissä. Käytännössä suunnitelma oli tehdä kevyt hirven kalloa muistuttava päähine. Jotta kallosta tulisi sopivan kokoinen teippasin maalarinteipistä ja sanomalehdestä kallon perusmuodon kipsisen päämallini päälle. Kun muoto oli suurinpiirtein kasassa laitoin uloimmaksi kerrokseksi tavallista paperia ja sen teippasin tiukasti muodon päälle ilmastointiteipillä. Hahmottelin tulevan kaavan muodot tussilla teippiin ja irrotin uloimman kerroksen ja leikkasin tussijälkien mukaan kaavan irti. Jotta kaavan saisi tasaiseksi kaarevista muodoista, leikattiin siihen vielä muutamaan halkio. 

Kun kaava oli irti, jäljensin sen uudelleen paperille ja paperikaavaa käyttäen jälleen siirsin sen Eva-vaahtomuovilevylle. Kahdesta puolikkaasta tulee kokonainen kallo. Kannattaa muistaa kääntää toista puolikasta varten kaava toisin päin jos levyssä on kääntöpuolla erilainen pintakuvio.

Seuraava vaihe on alustavasti muotoilla osia kuumailmapuhaltimella tulevaan kaarevuuteensa. Tämä helpottaa asioita kun liimatessa osat eivät niin voimakkaasti pyri irti uusista muodoistaan.
Seuraavaksi kaikki liimataan kontaktiliimalla kasaan. Kun liima on asettunut niin loppu muotoillaan kuumailmapuhaltimella haluttuun muotoon.

Lopuksi preferenssejä silmäillen kaiverretaan ja hiotaan Dremelillä tai jollain muulla hiomatyökalulla reunat, hampaat ja kaikki muut yksityiskohdat mitä haluat kallon pintaan tulevan. Jämäpaloista tein vielä pikaisesti sarviparin jotka liimattiin päälaelle.

Kallo pysyy päässä oman pään ympärille mitatulla jämäpalasta tehdystä renkaasta joka on liimattu kallon sisälle. Leuan alle mennyt kuminauha piti viimeistelynä kallon varmasti päässä myös taistelukohtauksien ajan. Silmäreikiin liimatut LED tuikut toimivat kiiluvina silminä.

Pinnoitin kallon valkoisella Rubbercompilla ja sotkin ruskealla ja mustalla akryylimaalilla. Kevyt kerros kiiltävää värintöntä Rubbercomppia lopuksi suojaa maalia ja toi sopivasti kiiltoa kallon pintaan.

Kuva: Kia Tyynismaa

Kuva: Kia Tyynismaa

Päähine toimi näytöksessä erinomaisesti. Näkyvyys sekä alas että eteenpäin "nenänreiästä" oli vallan hyvä joka mahdollisti taistelukohtaukset ja savuheitteillä toteutetut taikuusefektit.

Ja loppuun jotain uutta tähänkin blogiin. Nimittäin jaan vapaaseen käyttöönne Hiidenkallon kaavat. Se toimii oikein hyvin hirven tai vaikka hevosenkin kallosta jos sikseen tulee. Joskaan ei mitenkään pakollista niin olisi kiva nähdä minkälaisia tuotoksia saatte kaavasta aikaiseksi!

<Hiidenkallon kaavat>
(PDF, aukeaa toiseen ikkunaan.)
( Pitäisi avautua suoraan. Jos vaatii oikeudet niin pyytämällä driven kautta annan luvat)

(Omaan päähäni sopiva kaava on 49 cm pitkä)

Sotakarjut 2.0

Kuva: Pasi Vähänen

Ropecon 2017 tuli ja meni. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille keitä tuli nähtyä!

Nyt on taas hyvä aika istahtaa kirjoittelemaan. Sotakarjuhan oli tiedustelemassa Conissa jo edellisenä vuotena mutta silloin yhden possun vahvuudessa. Tämän vuoden suunnitelmissa oli lisätä vahvuutta. Lopulliseksi Sotakarjujen vahvuudeksi määrittyi lopulta neljä. Tämä tarkoitti että maskeja täytyi tehdä kolme kappaletta lisää. Koska muotti oli jo olemassa niin pystyin siirtymään suoraan valuvaiheeseen. Jos sinua kiinnostaa miten muotti ja alkuperäinen maski valmistui vuosi sitten niin siitä löytyy erillinen kirjoitelma täältä 

Aloitin sekoittamalla ihonväristä akryylimaalia lateksin sekaan. Pyrin vaaleampaan väriin koska maalatessa sävyt tulisivat tummumaan. Koitin silmämääräisesti arvioida määrän niin että sitä riittäisi ainakin kahteen kerrokseen maskia kohti ja sen jälkeen loput noin 3 kerrosta olisi normaalia värjäämätöntä lateksia. Kärsään ja kasvojen alueelle lisäsin kerroksen talouspaperia lateksin väliin tuomaan lisää vahvuutta että se pitää paremmin muotonsa. Kuivumisprosessi nopeutui hiustenkuivaajalla. Kun kaikki kerrokset olivat paikallaan ja kuivuneet niin puuteroin sisäosan ja kevyesti ulkopuolia ettei tuore lateksi tarttuisi itseensä. Lateksi irtoaa kipsimuotista nätisti ja helposti kevyesti vetämällä eikä irrotusaineita tarvi käyttää.

Kun kaikki kolme maskia oli vedetty muotista ulos oli aika siistiä ja muokkailla. Leikkasin kaulan  ja suurimmat muottisauman kappaleet tasaiseksi saksilla ja Dremelillä hioin loput saumat mahdollisimman mataliksi. Tiedustelin maskien tulevilta omistajilta millaisia elementtejä he toivoivat maskeihinsa. Yksi toiveista oli arpi silmäkulmassa.

Vanha maskini oli yhä tallessa ja kunnossa. Vanhat paperimallit sisäosan vahvikepaloista olivat kadonneet aikojen saatossa mutta kitaan katsomalla pystyi niiden muodot piirtämään uudelleen EVA- vaahtomuoville. Ylä ja alaleukaan oli omat kappaleensa ja ne pitäisivät kärsän ja leuan muotoa yllä sekä omaisi paikat myöhemmin kiinnitetteville hampaille. Edellisen maskini hampaat oli tehty kiireessä ilman sähkötyökaluja edeltävänä yönä EVA vaahtomuovista ja ulkonäkö oli mitä oli. Tällä kertaa ajattelin laittaa paljon paremmaksi ja väkersin hampaat yksi kerrallaan  valkoisesta läpikuultavasta Fimo massasta.

Hampaat aseteltiin ja liimailtiin yksi kerrallaan vaahtomuovivahvikkeisiin sopiville paikoille kontaktiliimalla. Googlesta kaivettu kuva sian kallosta toimi suuntaa-antavana mallina hampaiden ulkonäöstä, määrästä ja paikoista. Lopuksi hampaiden ympärille pursotettiin pienellä lääkeruiskulla lisäaineella geelitettyä punaisempaa lateksia peittämään saumoja, peittämään vahvikepalaa ja simuloimaan ikeniä.

Kun hampaat olivat paikallaan oli aika maalailla maskit. Jäljittelin samaa värimaailmaa kuin edellisen maskin kanssa. Väripesu punaisella toi eloa ja toinen pesu ruskealla toi pinnan muodot, yksityiskohdar, rujon ja hieman sotkuisen yleisilmeen esille. Sama ruskea maali upposi myös hampaisiin tehtyihin muotoihin ja toi myös ne esille.

Loppu alkaa lähestyä. Viimeisenä hommana oli tehdä jokaiseen päähän  sabluunallla viivakoodi ja takaraivoon yksilöllinen sikatunnus joka määrittyi kantajiensa mukaan. Ryhmäkuvista huomaa kuinka yksi maskeista on muita tummempi. Se on oma vuoden muita vanhempi kappale joka on marinoitunut ilman ja valon vaikutuksesta kuten lateksille tuppaa käymään ikääntyessään. Onneksi merkittävää haurastumista tai kovettumista ei ollut päässyt käymään vaikkei sitä oltu säilytetty mitenkään optimisti valolta peitettynä.

Perjantaina päivällä Ropeconissa saimme vihdoin maskit päähän ja koko poppoon kokoon. Jokainen oli kerännyt itse kaiken muun varusteen omalle Sotakarjulleen. Vaikka jokainen maski oli käytännössä identtinen hampaiden muotoja ja määrää lukuunottamatta muuttivat kantajiensa kallon ja silmien muodot jokaisesta possusta hieman eri näköisiä mutta kuitenkin kuin samalta kasvastuslinjalta putkahtaneita. Edustettiin, partioitiin ja juhlistettiin Sotakarjut -roolipelin julkaisemista.

Osallistuimme myös pukukilpailuun ja voitimme parhaan ryhmän kunniamaininnan. Pukukilpailun esittelyvideon voi katsoa täältä (olemme ensimmäisiä).  Oli tuhottoman mukavaa. Kiitoksia kaikille possuille ja meidän kanssa touhuilleille. Loppuun vähän kuvia omasta puvustuksesta.

 Päälläni oli panssari jonka rakentelin Eva-vaahtomuovista, ruuveista ja reppuhihnasta pitkälle Evil Ted Smithin youtube videon ohjeiden pohjalta. https://www.youtube.com/watch?v=bsmAzZqaHJw joskin yksinkertaistaen ja vapaammalla kädellä ajan säästämiseksi.  Jalkasuojat olivat samat muutamalla lisäpalasella ja pyssyynkään ei oltu tehty mitään muutoksia.

Asiaan kuuluvasti Sotakarjun piti käydä hieman vapaalla Discossa bilettämässä. Näihin kuviin ja meininkeihin on hyvä lopetella. Katsotaampa mitä jälleen vuoden päästä :D

Gundabadin örkki

Ihmisten aika V - Gundabad oli Keskimaahan sijoittuva liveroolipeli joka pelattiin 26. - 27.5.2017. Pelissä paikalliset ihmiset olivat tehneet olosuhteiden pakossa sopimuksen paikallisen örkkilauman kesken yhteistyöstä. Emme halunneet että örkit olisivat vain tyyppejä maalattujen naamojen kanssa joten maskia alettiin tekemään jo tutuksi tulleelle pohjalle. Tarkoitus oli että ne saa nopeasti päähän ja pois, että ne päässä voi puhua ja syödä sekä juoda ainakin tyydyttävän hyvin. Mietin mielessäni että jos maskin jättää aukinaiseksi ylähuulesta leukaan olevalla alueella niin homma voisi toimia. Löysin sittemmin asiaa tutkiessani muutamia vastaavalla tavalla tehtyjä maskeja joten toimivuutta ei sen pidempää tarvinut miettiä. Hommiin vaan.

 Pelin örkit olivat ajan saatossa sekoittuneet ihmisten kanssa sen verran että ne omasivat hieman vähemmän kulmikkaita ja petomaisia muotoja mutta yleistä rujoutta senkin edestä. Hyvää preferenssiä löytyi Hobitti -elokuvasarjan konseptisuunnitelmista jonka örkit olivat myös kotoisin Gundabadista. Varjon tuhouduttua olivat pelin örkit kuitenkin vapautuneet Sauronin käskyvallasta ja elivät omaa örkkimäistä elämäänsä alueella. Örkin halutut muodot muotoiltiin plastoliinista omasta päästäni tehdyn kipsikopion päälle.

Kun muovailut oli tehty niin alettiin tekemään kipsistä muottia. Aikaisemmista kerroista poiketen halusin kokeilla tällä kertaa muotin puolikkaita erottavana muottimuurina savea (ns. claywall). Muurin vesipohjainen savi ei tartu harmaaseen öljypohjaiseen plastoliiniin. Pyöreät montut ovat "avaimia" jotka ohjaavat muotipuolikkaat lukittumaan oikeaan paikkaan. Ensimmäistä kertaa tällä tavalla tehtynä muutamia virheitä tuli tehtyä. Esimerkiksi korvien ympärille jäi liian ohueksi jääneitä kohtia jotka murtuvat helposti irrotuksessa. Viimeisessä kuvassa näkyvän korvan yläreunaa ohimolle menevän saven olisi voinut jättää hyvinkin käytännössä kokonaan pois tai ainakin merkittäästi lyhyemmäksi.

 Muotti alkaa valmistua. Valmistusvaiheessa oli tapahtunut myös muita virheitä kuten se että jostain syystä ensimmäinen ohut kipsikerros ei ollut erityisen hyvin tarttunut toiseen kerrokseen. Liekö se kuivunut liikaa vai onko siihen ollut joku syy. Asiaan pitää paneutua tulevien projektien aikana. Tästä seurasi se että muutamista kohdista ohut kerros kipsiä murtui irti. Lisäksi aikaisemmin mainitut korvien ymräristöt murtuivat useasta kohdasta. Pienellä palapelityönä ne sai kuitenkin suurimmilta osin liimattua takaisin. Myöskin tuotannollisten aikarajoitteiden takia muotti ei ehtinyt kuivua loppuun asti joka varmasti omalta osaltaan lisäsi murtumien määrää. Tälläiselle muotille olisikin hyvä antaa ainakin viikko kuivumisaikaa. Tälle ei pystynyt tarjoamaan kuin kolmisen päivää. Murtumat ja kolot piti vain täyttää plastoliinilla ja toivoa parasta.

 Muottiin valettiin akryyliväreillä ihonväriseksi värjättyä nestemäistä lateksia  joka pyöriteltiin muotin sisälle (ns. slushcast). Kuivumista edistettiin hiustenkuivaajalla. Jotta korvatkin tulisivat ehjänä ulos irrotettiin puolikkaat toisistaan kun lopullinen lateksimaski otettiin sieltä ulos. Muotinpuolikkaiden saumat olivat hieman vuotaneet ja ne trimmattaisiin myöhemmin. Onneksi örkit ovat sen verran rujoja tapauksia että pienet muhkurat ja muut epämääräisyydet haittaa tuhottoman paljon.

 Ensimmäisen vedoksen testikäyttö osoitti että maski kyllä toimii tarkoituksestaan. Oikeanpuoleisesta silmästä näkee murtumakohdan aiheuttaman kasvannaisen silmäkulmassa jonka korjasin pienellä määrällä kipsiä suoraan muottiin seuraavia valuja varten. Loput muottirajoilla näkyvät ylimääräiset kohdat leikkelin ja hioin dremelillä parhaani mukaan tasaisiksi. Pelinjohtaja toivoit että örkkien yleisväritys olisi lähempänä ihonväriä joten annoin sillen ensin pesun punaisella värillä ja sitten tummanruskealla. Sama väritys olisi sitten helppo toistaa ihomaaleilla maskin ulkopuolisille alueille peittämään maskin ja ihon rajoja.

Maskeja tehtiin neljä kappaletta örkkejä pelanneille pelaajille. Kaikkien päät olivat eri kokoisia erilaisilla kasvonmuodoilla ja pieniä leikkauksia piti tehdä varsinkin silmien ympärillä etteivät ne painaneet niitä ikävästi. Oli mielenkiintoista huomata että vaikka maskit olivat identtisiä niin jokainen niiden kantaja oli kuitenkin erotettavan eri näköinen koska lateksi venyi sieltä mistä piti tuoden kantajiensa pään muodot esiin.

Maskit toimivat erittäin hyvin ja tässä pelin loputtua otetussa kuvassa on ihomaali pyyhkiytynyt jo suurimmilta osin pois leuasta. Kokemus oli kaikin puolin jälleen opettavainen ja ensi kerralla tietää jälleen enemmän maskinteosta. Harmi vain että muotti on sen verta huonossa kunnossa ettei siitä välttämättä saa enää vedettyä uusia maskeja. Tosin kunnolla kuivuttuaan voinee murtuneet osat yrittää liimata pysyvämmin siihen kiinni ja käyttää muottia tarvittaessa ainakin siihen asti että tekee uudes mikäli tarvetta ilmaantuu. Myös zombiekädet pääsivät uudelleen käyttöön kun olivat oikean väriset ja musta nahka sopi örkin pukeutumiseen esittäin hyvin. Kiitokset örkeille ja pelaajille. Ensi kerralla jotain ihan muuta jälleen.

Itse prosessia käsiteltiin tässä tekstissä hyvin pintapuolisesti. Hieman tarkempia selityksiä kaipaavalle suosittelen aikaisempia tekstejäni: Zombiemaski lateksista ja Sotakarju

Epäkuollut maski hiuksilla.

Apulantakin sen tiesi että zombeja odottaa ulkona. Kun järjestää vuosittaista zombietapahtumaa niin nuo epäkuolleet ovatkin sitten vähintään vuosittainen urakka. Tämän projektin ensisijainen tarkoitus oli tosin tehdä helposti päähän vedettävä ja irrotettava zombiemaski aikaisemman Sotakarjun hengessä. Homman edistyessä totesin että voisin samalla kokeilla hiuksien ja karvoituksen lisäämistä maskiin. Lopputulos oli ensimmäiseksi kokeiluksi tyydyttävä muutamasta anatomisesta virheestä (korvat ovat liian lähellä silmiä jonka tuntee häiritsevästi kun omat korvat maskin sisällä ovat aivan eri kohdassa) ja tietyiltä osin nihkeästä liikkuvuudesta johtuen joista jälkimmäinen tosin saattaa perustaa puhtaasti materiaaliin ja muotoihin jotka eivät tue luonnollista kaulan alueen liikkuvuutta vaan alkavat kupruilla luonnottomasti päätä käänneltäessä.  Pyrin käsittelemään vain uusia ja tähän kyseiseen väkerrykseen liittyviä asioita. Tarkempaa tietoa vastaavan maskin valmistamisen perusasioista löytyy aikaisemmasta zombiemaskin tekstistä.

 Aloittelin plastoliinin muokkailua joskus joulukuun lopulla. Mukana oli jo aika perinteiset piirteet näkyvine hampaineen ja osittain sulkeutuneine silmineen. Tällä kertaa lätkäisin toisen silmän kiinni kokonaan. Se jääkö se täysin suljetuksi vai tuleeko siihen pieniä reikiä mistä näkee läpi mutta ei sisään jää vielä nähtäväksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni kohtasin sen että piti muotoilla korva. Tuo kummallinen vimpurahan on osa kasvoista minkä useimmat omistavat mutta suurin osa ei luultavasti sellaista osaisi ilman preferenssiä muotoilla. En osannut minäkään. Youtuben videoista oli myös apua yrittäessäni selvittää tarkempaa sijoituskohtaa. Lopputulosesta tosin tuli selväksi että laitoin korvat selkeästi liian eteen. Samanlaista tapahtuu kuulemma herkästi myös piirustushommissa kuten taidekoulussa aikanaa opetettiin.

 Muodot etenivät ajan edetessä tarkoitus oli jatkaa maski alas hartioille asti. Koska mitään täsmällistä valmistumispäivää ei ollut tiedossa niin askartelin maskia aina kun aikaa sille oli. Kokonaisuudessaan aikaa meni varmasti jopa kymmeniä tunteja. Ei välttämättä aktiivista työskentelyä mutta vapaatahtisesti videoita katsellessa.

 Muottihommiin mentiin kaksiosaisella muotilla. Käytin jälleen puolikkaiden erottamisessa juomatölkkien peltiä. Materiaali ei ole yhäkään optimi mutta halpaa ja helposti saatavilla. Sormet verillä ja suhteellisen kehnojen reunoja katsoessani päätin kokeilla seuraavalla kerralla jotain muuta tapaa muotin puolittamiseen.

 Muotinpuolikkaat irtosivat suhteellisen kivuttomasti mutta puolikkaisen välissä ollut rakonen oli suhteelisen reilu. Zombimaskeissa se ei niinkään laittaa mutta missään realistisemmassa se olisi aika isokin ongelma. Sauma näkyy ensimmäisessä kuvassa aika selkeästi maskin keskivaiheilla jatkuen alas olkapäätä kohti. Olisin voinut nähdä paljon vaivaa sen peittelemiseen hiomalla sitä sähkötyökaluilla mutta koska se ei ollut täysin olennaista niin jätin sen tekemättä. Tämä olisi muutenkin ensimmäisenä vedoksena oivaa kauraa erilaiseen testaamiseen. Lähinnä mielessäni oli hiusten lisäämiseen maskiin. Ystäväni oli jo huomattavan paljon aikaisemmin lahjoittanut pitkähkön ponnarin joka tältä oli leikattu pois ihan puhtaasti hiukseksi johonkin tulevaan maskiin. Iso kiitos siitä ja nyt se pääsisi vihdoin käyttöön.

 Ennen hiusten lisäämistä piti maski tietenkin maalata. Värjäämisen suhteen mentiin perinteisellä linjalla. Ensimmäinen kerros oli pohjaväri jolla lateksi oli värjätty jo valaessa joka oli kalpeahko ihonväri. Siitä oli hyvä lähte lisäämään ruskeaa ja vihreää ja haavoihin tummaa jo kuivahtaneempaa punaista. Hampaat itsessään jäivät alkuperäiseen väriin. Lopuksi tummaa pesua joka toi ihon pinnan nätisti esiin. Itse hiuksia laitettiin työkalulla jota englanniksi kutsutaan nimellä "hair punching needle". Ehkä sille löytyy joku näppärä suomennoskin mutta lisätietoa siitä saa kätevimmin tuolla hakusanalla. Käytönnössä työkalu on normaali silmäneula jonka "silmä" on leikattu auki niin että päätyyn jää pieni haarukkamainen mutta terävä pääty. Sitten neula kiinnitetään arkarteluveitsen pidikkeeseen terän tilalle ihan käyttömukavuutta ajatellen. Sormen ympärille kiedottua hiusta otetaan haluttu määrä neulan "haarukkaan" ja työnnetään maskin läpi ja neula nostetaan pois. Maskin kitka jättää hiuksen sisään ja karvat ovat nyt kiinni maskissa. Tätä toistetaan tuhansia kertoa ja tukka on valmis. Asiaan liittyy myös paljon yksityiskohtia kuten se että pistot tulee tehdä hiusten suunnan mukaisesti ja vaikka karvaa voi laittaa tukan keskelle paljon kerrallaan niin reunoilla niiden määrää vähennetään pikkuhiljakseen jopa pelkästään yhteen hiukseen kerrallaan että reuna näyttää realistiselta. Youtubesta löytyy lukuisia hyviä videoita hakusanalla "hair punching tutorial" jotka selittävät asian paljon paremmin.

Maski ei ole vielä valmis sillä sivukuvasta ei näy että hiuksia on ehkä 60% siitä mitä lopulliseen maskiin olisi tarkoitus tulla. Pappakaljuinen ulkonäkö muutti maskin habitusta välittömästi aivan toiseen suuntaan. Ehkä pitääkin pukeutua sitten vanhaksi pappazombieksi sen kanssa. Aika näyttää millä mennään :D