Zombie Walk Oulu järjestettiin viidennentoista kerran 24.9.2022. Teemana tällä kertaa oli "Paluu" juhlistaen tapahtuman paluuta kahden koronavuoden jälkeen. Päätin toteuttaa teemaa useammalla tasolla. Ensinnäkin tein paluun jo aikaisemmin käyttämääni hahmoon eli Elvikseen jonka zombiehahmossa pyörin viimeksi vuonna 2009. Lisäksi itse maskeerauksessa palaamalla vanhoihin aikoihin tekemällä kaiken perinteisin metodein pääosin lateksista, vessapaperista ja pumpulista.
Kipsinen kopio päästäni oli jälleen oiva pohja alkaa rakentamaan rokin kuningasta. Tarkoitus oli tehdä zombiehahmosta karikatyyrisempi kuin edellisellä kerralla mutta pysyä silti suurinpiirtein samoissa elementeissä eli 77 kuollut hahmo ei olisi enää ainakaan kovin verestävässä kunnossa vaan hyvinkin rupsastanut ja "kuiva". Kun lähdetään rakentamaan karikatyyriä niin silloin liioitellaan. Peruukki ja muuta rihkamaa oli vielä tallessa aikaisemmalta ajalta joten lähdin kasvattamaan maskin leukaa. Ja sen kokoa kasvateltiin loppujen lopuksi aika moneen kertaan. Samalla kertaa leuan kanssa aloin rekentaa poskien ruttuista ihoa ajatuksella että se olisi aikojen saatossa repeytynyt eniten.
Askartelin naamaa eteenpäin aina noin tunnin kerrallaan ja annoin kuivua yön yli. Varsinkin lateksoidulla pumpulilla kestää oma tovinsa kuivua ettei se mene lyttyyn sitä käsitellessä. Kuivunut lookki tarvitsi myös uponneita silmiä ja korostettua pääkallon muotojen näkymistä. Niinpä silmien ympärille kallon muotoja mukaisellen rakensin muotoa pumpulilla. Jätin silmien ympäristöä tarkoituksella hieman vähemmälle huomiolle koska aurinkolasit tulisivat kuitekin peittämään ne. Samalla leuka kasvoi taas hieman suuremmaksi. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myöhemmin irrottaessa leikata maski kahteen osaan että se helpottaisi puhumista sillä paksu vessapaperivahvisteinen lateksi ei pahemmin veny kasvojen liikkeiden mukana. Jätin tämän kuitenkin tekemättä. Sillä oli omat hyvä ja huonot puolensa.
Viimeisenä työvaiheena lisäksin pinnan hyvin epätasaiseksi töpöttelemällä lateksia ihon pintaan samalla kun kuivasin sitä aktiivisesti hiustenkuivaajalla. Sen ja muiden pyörivien liikkeiden ansiosta kuivuva lateksi alkoi tarttua itseensä ja muodostaa epämääräisiä kappaleita jotka välittömästi tarttuivat ympäröivään kuivuvaan lateksiin.
Kun pohja oli muilta osin valmis oli aika alkaa maalata. Ensimmäinen kerros oli hyvin kalpean ihon värinen lateksikerros joka töpötettiin pintaan vaahtomuovisienellä että se menee varmasti jokaiseen rakoseen. Tämän jälkeen huomattavan harmahtavalla lateksilla pirskottelin pieniä pisaroita ympäriinsä. Viimeisenä samaan harmaasee lateksiin sekoitin tummaa ruskeaa ja pirkottelun ohella pyrin laittamaan sitä hieman syvempiin rakosiin ja paikkoihin joiden olisi tarkoitus olla tummempia kuten silmän ympärykset.
Lopuksi vielä erittäin tummalla ruskealla ja vesitetyllä maalilla tehty väripesu ja ylimääräisen pyyhkiminen pois talouspaperilla (märkä vessapaperi nukkaa). Operaatiota toistettiin kunnes lopputulos näytti hyvältä. Kostutetulla talouspaperilla pystyy hinkkaamaan turhan tummia kohtia vielä takaisin vaaleammaksi.
Viimeiseksi jotta Elvis ei olisi täysin veretön lisäisin kaikista syvimpiin rakosiin akryylil isä-aineella tuunattua tekoverita. Tämän jälkeen pyyhkäisin suurimman osan pois että se jäi ensisijaisesti vain tuomaan punertavaa sävyä muttei varsinaisesti näyttänyt tuoreelta vereltä.
Tässäpä tämä taitaa olla suurimmilta osin valmiina. Tietty pientä hienosäätöä olisi luvasa kun siirto naamaan tulisi tapahtumaan. Mutta eihän tässä nyt pelkkään naamaan oltaisi jäämässä.
Edelliseen Elvikseeni kuului myös olennaisesti esillä oleva rintakevä johon olin tehnyt jotain kevyttä lateksimaskia joka korosti luisevia kylkiluita. Ainakin kuvissa se näytti hyvältä jo silloin joten miksipä ei sitten pistetä senkin kanssa isommalle vaihteelle.
Itse rintalastan tekeminen ei oikeastaan poikennut juurikaan itse kasvomaskin tekemisestä. Tarkemminkin pyrin kopioimaan vaiheet mahdollisimman. Oliko se anatomisesti korrekti? Ei varmasti mutta ajoi asiansa.
Seuraavaksi oli vuorossa kummankin kappaleen irrottaminen. Runsaan puuterin avustuksella ohuemmatkin reunat irtosivat oikein sievästi irti eivät tarttuneet itseensä.
Itse asioiden naamaan ja rintaan laittamista varten olin varannut valmiiksi valmiiksi värjättyä lateksia ja samoja maaleja ja aineita kuin mitä käytettiin pohjienkin teossa. Sitten vain kaikki naamaan. Ensin kasvo-osa ja sitten rintapala. Kasvojen reunat kiinnitettiin vielä lisäksi kiinni lateksilla ja vessapaperilla. Rintapalan reunat eivät tulisi näkymään paidan alta joten en keskittynyt niihin juurikaan. Tämän jälkeen koko kaula sai lateksipeitteen ja muutama suurikokoisen vessapaperikappaleen joita lateksoinnin ja kevyen kuivatuksen jälkeen revittiin auki ja lateksoitiin lisää.
Lopuksi pyrin pikaisesti toistamaan pinnan rypytyksen ja maalausvaiheet mahdollisimman samalla tavalla.
Ja sitten oltiinkin valmiita. Heti naamaosan laiton jälkeen alkoi mietityttämään että olisiko pitänyt sittenkin leikata maski kahteen osaan sillä puhuminen oli perin hankalaa täysin joustamattoman maskin kanssa. Totesin kuitenkin että tuskin se viisikymmentä vuotta haudassa ollut kovin vetreässä puhekunnossa on joten tällä mennään. Suhteellisen nopeaa alkoi kuitenkin lateksiliimaus irrota sekä suun ympäriltä ja leuasta. Reunojen kiinnitys kuitenkin piti maskin paikallaan hyvin tehokkaasti loppuun asti. Zombiemaskien paras puoli on ehdottomasti se että jos maskeeraus jostain repsottaa niin se harvoin haittaa pätkääkään.
Lopputulokseen olin itse perin tyytyväinen näin loppujen lopuksi. Pitänee varmaan toistenkin tehdä maskeja näin "vanhanaikaisesti" sillä siihen saa aivan erilaista orgaanisuutta kuin muottipohjaisilla ratkaisuilla. Tosin mikään ei estä yhdistämäsä kummankin tekniikan parhaita puolia.
Lisää tätä tai jotain muuta jälleen myöhemmin. Kiitoksia mielenkiinnosta ja toivottavasti opit jotain tai edes viihdyit!
