Boozedevil - Viinapiru

Joskus loppukesän tietämillä kertoi vanha ystäväni heidän uusi yhtyeensä Stolen Organ haluaisi tehdä musiikkivideon kappaleelleen Boozedevil. Kappale kertoo nimestäänkin päätellen itsestään viinapirusta joka tekee ihmisten elämästä kovin hankalaa. Niinpä minulta tiedusteltiin että voisinko tehdä musiikkivideota varten kokomaskin nimihahmosta. Tietenkin olin kiinnostunut.

Hahmon yleistä ulkonäöstä keskusteltiin jo hyvissä ajoin ja sain hyviä preferenssejä joista lähteä työstämään itse pohjaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta voi päätellä niin valmista saatiin ja oikein hyvä mutta välissä oli hetkiä jolloin onnistunut lopputulos ei vaikuttanut ihan yhtä todennäköiseltä. Lähdetään siis pienelle matkalle prosessiin ja keskitytään varsinkin sen "Ei näin" vaiheisiin koska ne jos mitkä opettavat kaikista eniten.

Itse maskin valmistus prosessina on hyvin samanlainen kuin vastaavat kokomaskit joten en käy kaikkia kohtia ihan yhtä yksityiskohtaisesti läpi. Jos haluat tarkempia yksityiskohtia kaksiosaisesta muotista ja kokopään maskien valmistuksesta niin kannattaa vilkuilla ainakin seuraavat aikaisemmat kirjoitukset: Sotakarju, Montosen Korppi ja Gundabadin Örkki

Ensimmäisenä tietenkin täytyy muotoilla itse maskin pohja. Materiaalina jälleen Roma Plastoliini ja pohjana omasta päästäni tehty kipsijäljennös. Lisäksi sarvien sisus oli materiaalin säästämiseksi täytetty foliolla.

Toiveena bändillä oli että viinapiru olisi semmoinen sliipatun oloinen ja suhteellisen perinteinen pirulainen. Ei siis samanlaista rosoisuutta ja dekadenssia kuin niissä joihin vaikuttaa. 

Halusin kuitenkin että jotain siihen viittaavaa kuitenkin olisi näkyvissä. Siksi en alkanut erikseen tasoittelemaan maskin epäsymmetrisiä piirteitä. Niinpä kasvojen eri puolet ovat hieman vinossa tai sarvet sojottavat hieman eri suutiin ja ovat hieman eri kokoisia. Valehtelisin jos väittäisin ettei kyseessä ollut myös helppo temppu säästää ajassa kun ihan kaikkea ei tarvisi viimeistellä viimeisen päälle.

Jälleen pitkän säätämisen jälkeen täytyi vain päättää että jossain kohdassa on valmista ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli muotin valmistukseen. En ole Iso-K:n aikana tehnyt lainkaan maskihommia  joten ajatus tuntui hieman hieman tavallistakin kauheammalta koska onnistunut maski vaatii edes tyydyttävästi onnistuneen muotin. Materiaali antaa anteeksi mutta muotis pitää silloin olla edes jostain kotoisin.


"Ei näin"

Sattuneista syistä alkoi deadline kolkutella olkapäähän joten muottia oli pakko alkaa tekemään ja mieluiten vauhdikkaasti. Siihen on syynsä että yleensä pitkiä ulokkeita omaavat maskit tupataan tehdä niin että ennen muottivaihetta sarvet sun muut irrotetaan ja niille tehdään oma muotti tai sitten ne on alunperinkin tehty jostain muusta aineesta ja tarkoitus on kiinnittää ne valmiiseen maskiin. Tietenkin ajattelin että säästän aikaa ja teen vaan. Onhan se onnistunut aikaisemminkin esimerkiksi edellisessä Paholaisessa. Nyt kun jälkeenpäin katson niin kovin samanlaisia ongelmia ilmeni siinäkin. Ehkäpä vielä joskus opin jotain vanhoista virheistä.

Ensinnäkin muottivallin laittaminen oli puhdasta tuskaa. Päätin käyttää metallilevyjen sijaan vesipohjaista savea erottamaan muotin puoliskot toisistaan kuten olen tehnyt viimeisimpien maskien kanssa. Tämä kapea valli pitäisi kuitenkin saada pysymään paikallaan itse kipsin valuun asti ja mieluiten myös sen yli eikä pudota kesken kaiken. Kumpikin näistä oli läsnä sillä kymmenen senttiä korkeampi ja kapeampi muottivalli tuppasi putoilemaan oman painonsa voimasta ja vääntyillemään sitä mukaan kun sitä sai korjattua. Kaikki säästetty aika siis luultavasti hukkaantui siinä. Myös itse kipsin levityksen aikana reuna alkoi repsahdella. Taistelin kuitenkin loppuun asti. Jälkimmäisessä kuvassa muotin takapuoli oli valmiina ja kaikki näyttää tässä vielä hyvältä mutta osasin kyllä epäillä ettei kaikki ole ehkä ihan kunnossa.

Etupuoliskon jälkeen annoin muotin kuivua noin vuorokauden. Tämä oli myös virhe mitä kannattaisi yrittää välttää. Kipsihän ei nimittäin kunnolla kovetu viileässä autotallissa näin lyhyessä ajassa joten kunnollista rakenteellista kestävyyttä on turha edes toivoa. Niinpä sitten muottia auki kammetessani oli muutaman rusahduksen jälkeen kätössinä kahden muotipuolikkaan sijaan viisi kappaletta muotin viidenneksiä.

Haljenneen muotin voi kuitenkin vielä korjata josko halkeamat ovat sellaisia että palat saa suhteellisen siististi takaisin vastakappaleisiinsa ja joko liimalla tai kipsillä pistää ne takaisin kasaan. Näitä viittä kappaletta katsessani totesin että se toinen vaihtoehto on tässä tapauksessa paljon parempi.

Yllättävää kyllä nimittäin itse plastoliininen pirulainen oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Harvoin pohja säilyy noin ehjänä muotin irrotuksesta. Niinpä koppasin sen kainalooni ja poistuin takaisin sisätiloihin korjaamaan ne pienet vammat ja yrittämään seuraavana päivänä uudestaan.



"Enemmänkin näin"

Seuraavana iltana olin korjannut kaikki irrotuksen aiheuttamat vammat ja suorittanut pienen kirurgisen operaation poistamalla sarvet. Plastoliini tosin oli niin vähissä että täytin sarvien aiheuttaman kuopan vesisavella (ja toinen pienempi sarvi katosi johonkin joten myöhemmin myös se).

Sarvet itsessään olivat puisten grillitikkujen varassa odottamassa omia muottejaan. Ilman sarvia oli muottimuurin asettaminen paljon helpompaa ja materiaalia kului huomattavasti vähemmän. Tämähän näyttää jo oikein hyvältä.

Tein kaiken muilta osin kuten aina aiemminkin. Pyrin pitämään huolen että varsinkin maskin etuosa saa tarpeeksi paksuutta koska halkeama keskellä naamaa ei näytä hyvältä. Viimeisessä kuvassa muotin takaosa on valmiina ja etuosa on alkamassa saamaan omaa kipsikerrostaan. Puolikkaiden erottamiseen käytin tuttuun tapaan saippuavettä ja vessapaperia.

Muotin irrotuksen aika oli kahden päivän päästä. Se oli paljon parempi kuin yksi päivä mutta useampi päivä olisi ollut paljon parempi. Ensimmäisenä irrotin tavalliseen tapaan takaosan koska siellä on paljon vähemmän yksityiskohtia joihin muotti on tarttunut. Kauhu oli kuitenkin kohta läsnä sillä puolikas irtosi kahdessa osassa, Paksuus oli jäänyt liian ohueksi takaraivon kohdalta. Sama asia johon olin etupuolella nähnyt erikseen vaivaa olikin nyt heikoin lenkki takaosassa. Pikaisen vahinkoanalyysin jälkeen totesin että puolikkaat olisi helppo saada jälleen yhteen suhteellisen pienen vahingon kanssa.

Asetin etuosan sisätilalämmittimen eteen lämpenemään että toinen puolikas irtoaisi helpommin. Plastoliini kun kylmänä on erittäin kiinteää ja viileä autotalli ei ollut oikein auttamassa asiaa, Muotin irrottaminen kun perutuu puhtaasti siihen että plastoliini antaa periksi ennen muottia.

Lämmitys teki tehtävänsä ja etuosa irtosi suhteellisen sievästi. Muutama pieni pala lohkesi irti mutta liimailin ne takaisin kipsillä mahdollisimman nopeasti. Tämä olisi voitu välttää täydellä kovettumisajala tai/ja kovemmalla kipsilaadulla mutta jälkimmäistä ei täällä pohjola periferiassa ole saatavilla. Muotin puolikkaat oli kuitenkin nyt olemassa ja se aikaisemmin mainittu vähintään tyydyttävä muotti oli valmiina. Seuraavaksi siirytään lateksin valamiseen.

Teippasin muotin puolikkaat kasaan ilmastointiteipillä ja rako niiden välissä oli onneksi siedettävän pieni. Tämän jälkeen annoin sisätilalämmittimen tuuttailla lämpöä muotin sisään oman tovin että se olisi lämmin ja hieman kuivempi. Kipsin ominaisuus imeä vettä lateksista kun oli äärimmäisen olennainen seuraavassa vaiheessa.

Tämän jälkeen valoin lateksia noin neljä kerrosta muotin sisään ja sekä pyöritellen ns "Slush casting" annoin lateksin levitä ympäriinsä muottiin että myös silikonisuti käyttäen kotin levitellä lateksia sopivaksi kerrokseksi että sitä olisi kaikkialla vähintäänkin yhtä paljon mutta paikoissa joiden pitäisi pysyä muodossaan kuten nenä, korvat ja hampaat olisi hieman paksumpi kerros. Yleensä se onnistuu itsekseen sillä ne sijaitsevat muotin syvänteissä minne neste valuu muutenkin.

Samaan aikaan olin täyttänyt sarvien muotit lateksilla ja jätin ne seisomaan muutamaksi tunniksi. Ohempi kipsikerros oli kovettunut paljon paremmin ja imi lateksin vettä itseensä tehokkaasti jättäen paksun lateksikerroksen muotin sisään.

Itse lateksimaski irtosi ilman sen suurempia ongelmia muotistaan. Aikaisemmin irrotuksen apuna käyttämäni puuteri oli loppunut mutta sattuneista syistä oli ulottuvillani purkillinen talkkia joka toimi vähintään yhtä hyvin. Ilman puuteria tai talkkiahan tuore lateksi tarttuu itseensä hyvin tehokkaasti.

Seuraava ongelmatilanne iskikin kun aloin irrottamaan sarvea muotistaan. Tavallisesti lateksi irtoaa yhtenä nättinä kappaleena mutta juurikin pitkät ja kapeat muotit aiheuttavat sen ettei vesi pääse kovin tehokkaasti haihtumaan ihan muotin peräosista ja lateksi jää pehmeäksi ja pehmeä lateksi ei veny vaan hajoaa. Näin kävi myös ensimmäiselle sarvelle. Siinäpä lateksisarvi jonka pitäisin olla kiinni maskissa mahdollisimman pian oli yhtenä isoja ja useana käyttökelvottomana mönttinä edessäni. Ei ollut muuta tehtävissä kuin kaivaa kaikki lateksi ulos muotista ja tehdä uusi valu tuplatriplanopeudella. Tämä tarkoitti käytönnössä aina yhden lateksikerroksen laittamista sisään ja tiukkaa kuivaamista hiustenkuivaajalla. Näitä kertoa täytyi sitten toistaa noin viisi kertaa.

Jotta sama kohtalo ei kohtaisi myös toista kappaletta täytyi tarttya härkää sarvista ja tehdä tiukkoja päätöksiä. Sarven nimittäisi saisi hieman kosteanakin ulos sillä että rikkoo muotin. Niinpä olin vasaran maalin sotkemiin kätösiin ja pistin särkien. Tästä tilanteesta on ylempänä näkyvä toinen kuva. Kipsi tämän jälkeen kuorittiin sarven ympäriltä kuin kuori kananmunasta. Kun toinen pikapikaversio oli sanut tarpeeksi lateksia sisäänsä tungin sarven täyteen lateksissa kostettua pumpulia. Tämä tukisi sarven muotoa ja toimisi täytteenä. Saman tein myös toiseen sarveen. Sarvet liimasin laskiin takaisin lateksilla ja peitin kaikki rakoset lateksiin uitetulla pumpulilla joka on oikein hyvä täyttöaine vastaavissa hommissa.

Lopuksi oli maalaushommien aika. Lähdin aika yksinkertaisella väriteemalla. Pohjakerros oli lateksin väristä eli hieman kellertävää valkoista. Sekoittelin lateksiin erilaisista punaisen ja ruskean sävyistä oman sekoituksen ja läträsin siihen vielä hyvän satsin tekoverta joka on oikein hyvä pigmenttien lähde. Tämän jälkeen töpöttelin sienellä kerroksen maskin päälle. Hieman epätasainen kerros näytti hyvältä ja orgaaniselta ilman että olisi tarvinnut sekoitella useampia sävyjä. Kun maalikerros oli kuivunut sekoittelin seuraavaksi maalipesua varten tumman maalin punaisesta, ruskeasta ja mustasta ja levittelisin vetisen maalikerroksen reilulla kädellä koko maskin alueelle ja pyyhin suurimman osan talouspaperilla pois. Tumma maali jää varsinkin kaikkiin syviin uurteisiin korostaen niitä ja pyyhkiytyy pois korkeammista. 

Lopuksi leikkasin auki silmät, nenän ja korvan reiät. 

Näinpä maski oli valmis. Muutaman kokeilun ja pienen hienosäädön jälkeen maski tuntuu istuvan oikein hyvin Boozedeviliä näyttelevän bändin jäsenen päässä. Tämä maski on vielä hieman entistäkin tukalampi pitää päässä koska suu ei ole auki vaan maski on jämähtänyt ikuiseen hammasvirneeseen. Sopivat keltaisen sävyiset piilolinssit viimeistelevät viinapirun pirullisen ilmeen.

Maskin lisäksi Viinapiru sai viinapirun kädet. Ne oli nopeasti tehty puuvillahansikkaista, lateksista, talouspaperista ja halloweenina myydyistä mustista tekokynsistä. Tekniikka on käytönnössä sama kuin aikaisemmassa zombiekäsihanskoissa.


Hei.. Olihan se taas melkoinen urakka ja välilllä tuskien taival mutta kannatti kuitenkin. Musiikkivideota tuottaa Tuhkafilms Entertainment jonka messissä olen toiminut jo vuosien ajan ja  Linkkaan musiikkivideon sitten tämän perään kun se on valmis.

Kiitoksia että lueskelit koko sepostuksen. Josko on kysyttävää ja muuta kommentoivaa niin voit laittaa sen blogin loppuun. Facebookista löydyn nimellä Swatninja ja Instagrammista Ninjazombiecthulhu