Proppeja ja Maskeerauksia H.P Lovecraftin "Temppeli" näytelmään

Valoa Oulu festivaaleilla esitetään parhaillaan H.P Lovecraftin "Temppeli" teoksesta tehtyä monologinäytelmää. Ohjaajana toimii oma velikulta joten lupauduin tekemään tarvittavia lavasteita ja maskeerauksia. Tässä lyhyt läpikäynti tuotoksista ja niiden vaiheista.

Tapahtumien keskipisteessä on nuorta seppelöityä miestä esittävä patsas. Alkuperäistekstissä puhutaan vain päästä mutta ajattelin olla hieman erilainen ja tehdä myös hieman keskiruumista antiikin pansaiden tyyliin mutta samalla osa patsaasta olisi jo murentunut iästä ikuisuuteen antamaan kuvaa siitä että kyseessä oli todellakin muinainen artefakti. Alkuperäinen veistos tehtiin plastoliiniin. En ollut vielä aikaisemmin tehnyt mitään myöhemmin kiinteään muotoon tulevaa asiaa tällä metodilla joten tämä sopi hyväksi harjoitustyöksi tulevaa varten.  Plastoliinista piti sitten tehdä muotti. Vaihtoehtoja oli useita mutta päädyin lopulta lateksiin koska se oli kaikista tutuin ja sillä hetkellä nopein vaihtoehto. Käytännössä kyseessä oli "hanskamuotti eli lateksia oli muutama kerros sen "rikkoutumaan" asti ja sen sai pyöräytettyä irti kappaleesta helposti. Lisäksi muotin ympärille tuli ohut kaksiosainen kipsituki pitämään muotin muodossaan. Toisessa kuvassa on valmis kipsivedos joka sai myös verikasteensa työkalun lipsahdettua sormeen.

Jälkikäsittelyn aloitin kipsivedoksen kuivuttua täysin kuivaksi. Pinnoitin patsaan epoksilla että se saisi hieman lisää fyysistä vahvuutta lavaproppina ja annoin kovettua muutaman päivän. Hioin valumat ja epätasaisuudet pois. Koska pinnoite oli kovin ohut se hioutui muutamasta kohdasta kokonaan irti. Se ei haitannut vaan toi lisää tekstuuria loppumaalauksessa jossa itse sekoitetulla hieman vihertävän harmaalla vetisellä maalilla "pesin" patsaan eli annoin maalin valua sen syviin kohtiin ja pyyhin korkeimmat kohdat puhtaammiksi paperilla. Epoksittomat kohdat kipsissä imivät värin itseensä ja näyttivät pinttyneemmiltä värjäytymiltä.



 Näytelmän promokuvia ja myöhemmin esityksiä varten suunniteltiin yksinkertainen mutta tehokas maskeeraus tuomaan käsitystä siitä että kapteeni oli ollut sukellusveneessään meren pohjalla jo oman tovin. Ensimmäiseksi kasvoille annettiin kevyesti oranssia ja sen jälkeen mustaa kevyesti silmien alle. Muutamalla eri punaisella sävyllä korostettiin silmien alusia ja pikkuhiljaa rohtuneita limakalvoja nenässä ja suupielissä. Lopusi päälle laitettiin glyseriiniä tuomaan kosteudenkiiltoa kasvoihin. Glyseriinin hyvänä puolena on se että se imeytyy tai haihtuu huomattavasti vettä tai öljyä hitaammin pois iholta joten se sopii tätä efektiä varten erityisen hyvin teatterimeikissä. Hyvin vähäinen ja suunnattu valo korosti vielä entisestäänkin kärsineitä ja väsyneitä kasvoja.

Näytelmä on todella hyvä ja suosittelen sen katsomista. Se saattaa tulla esitykseen myös festivaalien jälkeen. Pitäkääpä silmänne auki.

Pellezombie lateksimaski

Zombie Walk Oulu käveltiin taas vaihteeksi. Koska kävelyn teemana olivat juhlat niin tartuin kaverini ideaan pukeutua pelleksi. Niinpä lähdin miettimään toteutusta. Olin jo pitkään halunnut tehdä maskin joka muuttaisi omia kasvonmuotojani joksikin aivan muuksi. Jostain sitten nousi ajatus lihavasta pellestä jonka kasvoissa ja varsinkin kaulassa olisi runsaasti ylimääräistä tavaraa. Katselin netin kuvahausta erilaisia preferenssejä ja lainailin niihin sen mistä pidin ja lisäilin itse sen mitä itse tunsin maskin kaipaavan. Prosessi itsessään on sama kuin aikaisemmassa Zombie maski lateksista kirjoituksesta joten en mene samoihin juttuihin niinkään uudestaan. Niinpä luvassa onkin lähinnä kuvasarja itse prosessista

 

Muovailuvaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään kokonaisen pääni kipsipohjaa. Suunnitelma oli melkoinen nimittäin alkuun suunnittelin tekeväni koko pään maskin plastoliinista ja siihen kaksiosaisen muotin. Eli korvat ja takaraivon sun muut. Todellisuus kuitenkin tuli vastaan sillä suurin osa plastoliinista oli käytössä toisessa keskeneräisessä maskissa. Piti tyytyä siihen mitä oli ja mennä yhäkin puolimaskin mittapuussa. Poikkeuksena tosin se että maski ulottui melko alas kaulaan. Plastoliinia säästäkseni oli topannut kaulaa runsaasti rutistetulla foliolla joka oli teipattu paikalleen.
Muovailu on asia joka mielestäni on äärimmäisen terapeuttista touhua kun näkee koko ajan mitä saa aikaan. Kouluaikoina muovailin sinitarrasta paljon kaikenlaista ja ei ole mennyt ne harjoittelut hukkaan vaikka siitä silloin saikin kuulla ja olla oudon tollon maineessa. No oikeassa olivat :D. Plastoliinin kanssa touhuilun perustekniikoiden opetteluun suosittelen Stuart Brayn videoita youtubesta.

Muottivaiheessa suojasin kipsipään ja maskin rajan paikalleen kuumaliimatulla pahvilla. Normaalisti olisin käynyt välimuurina plastoliinia mutta sen loputtua melkolailla kokonaan piti tyytyä muihin ratkaisuihin. Toisessa kuvassa on "kauneuskerros" laitettuna. Pyrin jättämään mahdollisimman vähän ilmakuplia pieniin rakosiin joita maskissa oli paljon. Viimeisessä kuvassa muotti on jo valmiina ja se taitaa olla paksuin tekemäni muotti tähän mennessä. Ammattilaiset tekee vielä paksumpia mutta niillä on aikaa ja ainetta tai ainakin sitä ainetta enemmän. Harmittaa se etten ole ainakaan vielä saanut tietooni että paikkakunnalta saisi mitään astetta kovempaa kipsiä sillä normaali kipsi on aika heppoista pysymään ehjänä jos sitä on yhtään vähemmän esimerkiksi tarkoissa yksityiskohdissa. Irrotusvaiheessa nimittäin ainakin suussa ja hampaiden välissä olleet kapeat pätkät kyllä napsuivat nätisti poikki. Tämä vaikutti siihen että hampaiden ja huulien saaminen paksummiksi oli hankalaa valuvaiheessa mutta korjailin tilannetta sitten muilla keinoilla myöhemmin.

   

Valoin lateksia tuttuun tapaan muottiin sivelemällä useita kerroksia ja laitoin hieman enemmän jämäkkyyttä vaativiin kohtiin sekaan talouspaperia rakenteeksi.. Pyrin menemään semmoisella hieman kulahtaneella mutta vielä enemmän ihon värisellä värimaailmalla. Sekoittelin värit normaalista "ihon värisestä" maalista johon lisäsin hieman ruskeaa ja harmaata. Aika harmaahan siitä tuli ja mietin alkuun että tuleeko lopputuloksesta samalainen kuin juurikin edellisvuoden maskista. Onneksi oli väärässä ja opin myös aika lailla värien sekoittumisesta ja kerroksittamisesta. Kun pohja oli irrotettu muotista niin lyhyen naamatestin jälkeen laitoin maskin takaisin kipsipäähän ja aloin rakentelemaan sitä loppuun siinä. Kätevää kun ei tarvinnut laittaa sitä omaan päähän.

Tarkoitus oli aluksi laittaa kuvan peruukki oman lateksipäänsä kanssa yhteen maskin kanssa mutta se oli todella tiukka ja ikävä. Nurkissa lojui lahjoituksena saatu valmis lateksikalju joka oli paljon mukavampi. Niinpä revin peruukista pelkän karvasuikaleen ja kiinnittelin sen paikalleen. Korville leikkasin pienet reiät josta ne sai pullahtamaan pienen avustuksen kanssa ulos. Kaulaa tarvittiin paljon enemmän kuin mihin plastoliinia oli riittänyt joten valoin muotin kaulaosasto useita lisäkappaleita ja liitin se kaulan pohjaan ja sivuille. Jatkoksi. Hieman pitemmälle olisi voinut vielä tehdä mutta homma toimi kuitenkin kiitettävän hyvin. Puolimaski olikin siis muuttunut kokomaskiksi joka oli vain hieman auki takaa jotta sen saisi päähän hieman helpommin. Siinä samalla huomasin että tästä saakin hyvän haasteen tehdä maski joka laittamiseen tarvii mahdollisimman vähän aikaa ja ylimääräistä vaivaa. Koska kaula oli todella paljon ulompana kuin oma kaulani niin täytin tyhjän alueen lateksilla pinnoitetulla pumpulilla. Pumpuli imi lateksia itseensä aika reilusti ja kuivui varsin hitaasti.

Maalaus hommat lähtivät siitä että suttasin sävytetyllä lateksillä valmiin kaljun saman värikseksi harmaaksi kuin muukin maski. Tämän jälkeen vaalentelin samaa harmaata aina muutaman asteen vaaleammaksi ja lätkin sitä laikuittain sinne tänne sienellä. Harmin paikka että kännykkä oli latautumassa samaan aikaan joten kunnollista värimaailman muuttumista ei pysty tässä nyt näyttämään. Kun se oli valmis niin aloin miettimään että mitä väriä alkaisin laittamaan uppoamaan maskin syvänteisiin ja yksityiskohtiin. Päätin kokeilla punaista ihan testimielessä ja jumankeikka sehän toimi uskomattoman hyvin. Yhtäkkiä harmaa ja tasainen muuttui aivan täysin erilaiseksi ja uskomattoman hyvän näköiseksi. Niinpä lätkin koko pinnan samalla tavalla. Mitä pitemmälle menetiin niin vaihtelin hieman sävyä tummempaan. Tietty hampaat ja punainen nenä tehtiin omissa satseissaan kuten myös avoimet haavat. Lopulta maski näytti todella hyvältä. Jopa niin hyvältä että huolestuin että pilaanko koko maalauksen seuraavassa vaiheessa nimittäin pintaan pitäisi lisätä vielä perinteinen pellemeikki. Ajatukseni sellaisesta kulahtaneesta meikistä olivat vahvoja ja se olisi sisältänyt myös mustia ääriviivoja ja sen sellaista. Ajattelin että lähden todella varovaisesti ja kuivamaalausta käyttäen lähdin lisäämään valkoista ihan normaalia kasvomaalia silmien ympärille. Homma toimi taas todella hyvin ja kaikki yksityiskohdissa olevat sävyt saivat loistaa  vapaana. Jätin mustat ääriviivat ja muut pois ja lisäsin vain punaista suun ympärille ja silmiin. Ja hyvä se oli.

Itse maskin laittaminen kesti pitkään ja hartaaseen liimailuun ja sävyttelyyn tottuneelle todella vähän aikaa. Laitoin hieman iholiimaa nenään, ylähuuleen, leukaan ja silmien ympärille. Liimaukset tosin pettivät aika nopeaa kosteus kerääntyi aika nopeasti ja mekaaninen liike samalla pisti paikat koville. Mutta fyysinen tiukka ote piti maskin kuitenkin kiitettävästi paikallaan. Maalailin vain silmät ja suun ympäristön vaan törkeästi mustalla maalilla etteivät ne erottuneet. Eihän tällä maskilla mitään ilmeitä pystynyt siis välittämään mutta toisaalta se ainoa tarvittava oli jo valmiiksi kiinteästi naamalla. Vain läträys ylijäänyttä sävytettyä lateksia korviin ja niihin hieman mustaa ja olin valmis. Niskani oli ainoa paikka joka hieman repsotti mutta annoin ystäväni korjailla sitä ennen tapahtumaan lähtemistä. En olisi itse sinne mitenkään yltänytkään. Pitkä kaulaosa katosi todella näppästi muiltaosin paidan kauluksen sisään. Kyllähän se oli sieltä lopulta pullahtanut ulos päätä käännellessä eli se 10 senttiä lisää olisi pitänyt sen varmasti paikallaan loppuun asti. Mutta niin se zombilla paikat joskus repsottaa joten ei sillä väliä.

Lopputulokseen olin itse erittäin tyytyväinen ja herätti kyllä huomiota myös tapahtumassa. Kiitoksia osallistujille ja nähdään taas ensi vuonna. Pitää taas alkaa miettimään että mitä sinne sitten keksii taas.

Zombia rinnuksiin

Nyt jonkun aikaa kasvomaskeja tehneenä on mielenkiintoni alkanut pikkuhiljaa siirtyä tekemään myös muitakin lateksiosia. Ensimmäisenä mielessä oli tehdä rintakehä/mahaan jotain zombiemaista. Tarkoituksena oli tehdä kipsimalli omasta rintakehästä lähitulevaisuudessa samoja oppeja käyttäen kuin edellisessä kirjoitelmassa tein päästäni mutta kohtalo astui kehiin ja sainkin lainaksi miehen anatomialla varustetun mallinuken. Tietty mallinukke omaa hieman enemmän lihasta kuin minä mutta mittasuhteet olivat kuitenkin jotakuinkin sinnepäin eli tarpeeksi lähellä. 

Tällä kertaa kaikki työvaiheet löytyvät yhdestä kuvasta. prosessin puolesta liikumme aivan samoissa  asioissa kuin kaikkien aikaisempien lateksihommien kanssa. Jos siis kiinnostaa niin lueskele ne aikaisemmista kirjoituksista.

Projekti oli hyvinkin nopeatempoinen kahden päivän viritys joten tuli myös kokeiltua erilaisia ajansäästötemppuja kuten kipsimuotin uunittamista. Normaalisti kipsin "kuivumisen" nopeuttaminen lämmöllä ei ole viksua koska se heikentää sen rakennetta koska kemialliset omiansuudet ja niin eteenpäin. Mutta tällä kertaa kipsistä tihkunut vesi olisi vaikeuttanut lateksin kuivumista. Lisäksi muotista huokunut lämpö omalta osaltaan nopeutti taas lateksin kuivumista. Pieni lämmittäminen siis on ihan ok varsinkin josko on kova kiire.

Pieniä huomioita itse muotoilusta sen verran että rinnuksiin tulevat muodot voi olla hyvä laittaa reilummiksi kuin mitä itse tein sillä ne eivät juurikaan näkyneet päälle laitettuna. Muodot tulivatkin parhaiten esiin värien käyttämisellä laittamalla tummaa syviin kohtiin ja korostaa korkeita vaaleammalla.

Sitten huomio kiinnityksestä. Laitoin omani kiinni suoraan rintakehään ja muutaman tunnin jälkeen kovasti käsien liikkeen takia liikkuvaiset yläkulmat olivat jo irti ihosta. Niinpä joko kannattaa laittaa liimaa todella paljon tai sitten kiinnittää tämänkaltainen viritys suoraan ihonmyötäiseen vaatteeseen. Zombie-paita olisikin hauska projekti tehdä lähitulevaisuudessa. Rinnukseni paistoikin läpi revityn ja sotketun paidan rakosista ja ehjät osat peittivät reunat aika hyvin. lateksiosa alkoi kuitenkin illan edetessä lerpattaa ja ruttaantua joka ei ollut tarkoitus mutta zombiena oleminen antaa paljon anteeksi. Joskus se iho vaan on niin kurtulla koska on kuollut kävelevä ruumis.

Harmi vaan ettei tullut otettua kuvaa kun rinnukset olivat päällä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kokonaisuutena kiva ja opettava kokemus ja tapoja parantaa löytyi runsaasti. Uusi yritys tulevaisuudessa kun tarvetta ilmaantyy.

Kipsimalli omasta päästä "helpommalla"

Pääsin hyvään alkuun maskien teossa pelkällä kipsisellä kasvomallilla mutta nälkä kasvaa syödessä joten aloin kaipaamaan isompaa koko pään mallia omasta päästäni. Yhden kokonaisen päävalun toista projektia tehneenä tuli tiedostettua että kyseessä oli melkoinen prosessi johon tarvii useita henkilöitä ja omasta päästä sitä tehdessä ei itse pystyisi olemaan juurikaan mukana tekemässä. Joten miestiskelin voisiko olla mahdollista tehdä koko prosessi itselleni yksin sekä halvemmilla materiaaleilla.

Kehittelin mielessäni systeemin jolla tämä voisi olla mahdollista. Lopputulos ei olisi yhtä tarkka kuin alginaatilla mutta kunhan mittasuhteet olisivat edes suurinpiirtein oikeat olisi se tarpeeksi.

Suunnitelmana oli tehdä ohut kaksiosainen kipsimuotti pääni ympäri niin että etupuoli on jätetty auki. Etuosaan laitetaan peittoon otsa, nenän harjanne sekä leukaa. Näihin kohtiin jo valmiina oleva kipsinen kasvo-osa asemoitaisiin oikein suhteessa loppuun päähän ja sen jälkeen loppu täytettäisiin kipsillä. Kipsi onneksi tarttuu kipsiin kiitettävän hyvin joten kokonaisuudesta pitäisi olla ehjä kokonaisuus. Samasta syystä muotin koko muu sisäosa piti pinnoittaa jollakin mihin kipsi ei tartu. Varastossa sattui olemaan purkillinen vihreää Rubbercomp pinnoitetta joka vaikutti sopivalta.

Kuvassa on valmis kaksiosainen muotti päästäni. Suojasin ensin tukkani tuorekelmulla. Peitin myös korvani koska ne eivät toistuisi muotissa kuitenkaan. Materiaalina kipsi ja juuttikangas. Kipsinauha olisi ollut varmasti parempi vaihtoehto mutta päätin käyttää valmiina nurkissa olevia materiaaleja. Vaikka muoto oli hyvä niin pientä vääristymistä ja vääntymistä tapahtui koska en pystynyt tehdessä olemaan vain paikallani vaan piti kyykkiä ja pyöriä. Apulainen on tässä vaiheessa hyvä vaikka homman juju onkin juurikin se että pystyt tekemään koko vaiheen täysin yksin.  Tein ensin pääni takaosan ja sen suurinpiirtein kuivuttua laitoin väliin märkää vessapaperia toimimaan erottajana puoliskojen välissä. Sitten samalla tavalla etuosa. Niiden kovettumisen jälkeen puoliskot irti toisistaan ja toivoa kovasti ettei ole laittanut takaosaa liian eteen niin ettei pää enää tule ulos. Näin ei onneksi käynyt ja kostea kipsi jousti vielä hieman. Vinkkinä se että myös mahdollinen parta kannattaa suojata vaikka jollain rasvalla koska kipsi tarttuu siihen oikein napakasti.

 Aikahyppy. Molemmat puoliskot on sisältä tasoitettu kipsillä tasaisemmaksi ja pinnoitettu Rubbercompilla sekä valmis kipsinaama on aseteltu paikalleen eteen. Rubbercompin tehtävä on estää uutta kipsiä tarttumasta kipsimuottiin. Harmaa tökötti on plastoliinia joka tukkii puoliskojen raot ja pitää kipsinaamaa paikallaan.

 Tässä kuvassa näkuu kuinka valmis kipsinaama on laitettu oikealle paikalle suhteessa muottiin.

 Harkitsin aluksi vain ohutta kipsikerrosta jonka olisin pyöritellyt muottiin ja lopuksi täyttänyt tyhjän tilan eristevaahdolla. Päätin kuitenkin mennä lopulta helpommalla ja kaadoin koko tilan täyteen sitä itseänsä. Noin viisi litraa sitä kului.

 Annoin valun kuivua yön yli ja irrottelin muotin. Muotin ei ollut tarkoitus selvitä irrotuksesta ja niin se osittain myös hajosikin. Ehkä pienillä korjauksilla sitä voisi käyttää uudestaan mutta tarvetta sille ei ole. Toisekseen mikäli tästä tulee hyvä niin voin tehdä vaikka lateksimuotilla lisää niin paljon kuin haluan. Pintahan oli hyvin epätasainen ja täynnä lommoja ja lohkeamia. Lisäksi vanhan naamakappaleen ja uuden loppuosain välissä on plastoliinin jättämä ura. Eipä se mitään. Lisää kipsiä pintaan rakoja täyttämään. Lopuksi märällä talouspaperilla tasoittelin kipsin siistimmäksi ja tasaisemmaksi.

Melkein valmista. Osa niskapuolesta kaipaa vielä kipsitasoittelua mutta suurimmilta osin homma on jo kondiksessa. Lopulliset tasoittelutyöt teen kun kipsi on hieman kuivunut. Oivia työkaluja siihen on kuorima ja hedelmäveitset sekä hiekkapaperi. Kun muodot ovat siinä kunnossa kuin toivon niin tarkoitukseni olisi pinnoittaa koko höskä epoksilla jota varastoista vielä löytyy. Pelkkä lakkakin toimii mutta epoksi kovettaisi pintaa varmaan sen verta enemmän ettei se vaurioituisi niin herkästi. Vielä kun paikallisista kaupoista saisi hieman kovempia kipsilaatuja niin olisin onnellinen.

Lopputulos: Alginaatti ei aineena ole tuhottoman kallista mutta saatavuus tuppaa olemaan ongelmallista. Lisäksi sen käyttö vaatisi tälläisessä projektissa monta lisäkättä. Kun kaikki ainekset olivat jo olemassa niin halvemmaksi se tulisi sitä kautta mutta jos osat pitäisi ostaa erikseen niin ei. Vaadistut määrät olivat kuitenkin pieniä että ylimääräistä jäi tulevaisuuttakin varten Ajallisesti tämä vei alginaattiversiota enemmän aikaa ja työvaiheita oli muutama enemmän. Tämän tekniikan ehdottomasti paras puoli olikin se että sen pystyi tekemään yksin itseksensä mikäli oli olemassa jo valmis naamaosa. Olen nähnyt netissä ihmisten tekevän hieman vastaavalla tavalla kokonaisen päämuotin jossa oli myös etuosa mutta se vaatii taas jo huomattavasti enemmän vaiheita ja tarkkuus on mitä on. Tulevaisuus näyttää kuinka käyttistä kamaa tällä saa tehtyä. Palaamme asiaan.

Toinenkin zombiemaski naamasta toiseen.

Syksyllä 2014 tein aikaisemmin läpikäydyn zombiemaskin jälkeen myös toisen zombiemaskin joka minun oli tarkoitus käyttää Zombie walkissa sen sijaan että olisin uudelleenkäyttänyt vanhaa naamaa. Pyrkimyksenä oli uudemman viritelmän  kanssa koittaa rikkoa kasvojen muotoa ja symmetriaa ikään kuin hajonneen leuan muodossa että hampaat olisivat jyrkässä kulmassa.


 Käytin samoja tekniikoita kuin aikaisemmassakin maskissa enkä tainnut dokumentoida prosessia ollenkaan muutenkaan joten työvaiheiden osalta voit tutustua vanhaan tekstiin johon pääsee Tästä
Ainoana poikkeuksena oli se että alaleuka oli tällä kertaa erillisella muotilla.

Vedettyäni valmiin lateksivedoksen muotista ja kokeiluani sitä naamaani se tuntui jotenkin siltä ettei se istuisi naamaani. Varsinkin alaleuan muoto tuntui siltä ettei se peittäisi oikeita paikkoja ja omat hampaat ja suu paistaisi läpi jostain reunasta. Ilmeisesti jonkinlainen itsekriittisyys iski päälle ja hautasin maskin muovipussissa maskipakkini pohjalle sillä ajatuksella että mikäli tarvetta ilmaantuisi niin minulla olisi jotain edes sinnepäin valmista olemassa. Käytin vanhaa maskiani uudestaan ja ihan hyvä niin koska ei siinä mitään vikaa ollut.

Joskus reilut puolisen vuotta myöhemmin päätin uusin silmin kokeilla vanhaa maskia uudelleen naamaani ja huomasinkin ettei siinä ollut yhtään mitään vikaa. Päätin että sitä tultaisiin käyttämään kesällä tulevan vuoden Zombie Walkin promoamiseen liittyvissä tapahtumissa. Mahdollisuus siihen tulikin yllättävän pian sillä aikataulut menivät yksiin ja vuotuinen studiokuvaus ja malli saatiin järjestettyä huomattavasti tavallista aikaisemmin.

Värittelin vanhan lateksimaskin tutulla tekniikalla jossa sekoitin akryylimaalia suoraan lateksiin. Perusväriksi valitsin vihreän. Vihreän ja hampaisiin tulleen vaalean pohjan jälkeen käytin pelkkiä akryylimaaleja loppuihin sävyihin. Tällä kertaa pyrin välttämään mustan käyttämistä joka on sinänsä asia johon kannattaakin pyrkiä jos se on mahdollista. Sekoittelinkin tummat värit itse eri perusvärien tuubeista.

Maalailuhommat vaiheessa (klikkaa isommaksi)

Kuvauksiin oli hankittu fyysisesti erittäinkin hyvässä kunnossa oleva malli jonka kasvonmuodot olivat tietysti erilaiset kuin omani. Tällä oli merkitystä koska lateksimaski oli tehty kuitenkin omien kasvonmuotojen pohjalle. Pieni muokkauksia silmien ympärille tehtiin ronskisti saksilla ja reunoja peiteltiin värjäyksestä yli jääneellä vihreällä lateksilla. Kokonaisuus toimi oikein hyvin ja otettu kuva toimii Zombie Walk Oulu 10 tapahtuman julistekuvana.

Yksityiskohtia Zombie Walk Oulu 10 julistekuvasta
(klikkaa isommaksi)

 Reilua viikkoa myöhemmin järjestettiin ensimmäinen Kummacon tapahtuma johon Zombie Walk oli kutsuttu esittelemään tapahtumaansa ja käytimme samalla tilaisuuden hyväksi tapahtuman mainostamista varten. Olisi ollut haaskuuta olla käyttämättä jo valmista maskia joten länttäsin saman jo julistekuvauksissa olleen maskin naamaani. Lateksimaskit kyllä hyvin säilytettynä kestävät. Olihan jo tämä sama pohja ollut laukun pohjalla jo melkein vuoden muutenkin. Sama maski toimi vallan mainiosti uudelleenkäytettynä ja istui hyvin.

Kumma Zombie Kummaconissa
(klikkaa isommaksi)

 En keksinyt miksi olisin maskin ohella pukeutunut joten menin omana itsenäni. Räy!
Tämän vuoden Zombie Walk Oulu lähestyykin jo armottomasti. Pitänee alkaa miettiä uusia juttuja sitä varten.

Nyarlathotep - Musta Faarao lateksimaski (Black Pharao latex mask)

(Brief English descriptions in this color. Click images to enlarge)

Terppa jälleen. Kuten jo edellisessä päivityksessä pelottelin niin seuraavaksi seuraa kuvarikas sepostus kesän 2014 projektistani joka oli puolimaski H.P Lovecraftin Cthulhu mythokseen perustuva Nyarlathotep ja tarkemmin tämän Mustan Faaraon olomuoto. Jos ei hahmo ole tuttu niin guugle ja wikipedia auttaa. Välttelin viimeiseen asti kuvien ottamista tekoprosessista koska halusin pitää Ropeconin puvustukseni salaisuutena ja arvelin että jos otan valmisteluista kuvia niin en pysty olemaan jakamatta niitä. Niinpä kuvamateriaali on sieltä loppupäästä. Mutta eipä siitä paljon menetä.

I decides to dress as Nyarlathoteps Black Pharaoh for Ropecon 2014 event. For the costume a made a Latex mask. the process was sculpting the form in oil clay, molding with plaster and casting with latex.

Aloitellaan tutulla vessanpeiliselfiellä jonka otan maskista yleensä kun se on irrotettu muotista ja vessassa sattuu olemaan paras yleisvalo. Suunnittelin alkuun että suun voisi avata mutta vaikka lateksi oli paksua ja talouspaperilla vahvistettua niin yksi testinä irrotettu hammas vipatti turhankin koomisesti. Jokin muovinpalanen tukemaan rakennetta olisi voinut ratkasta ongelman mutta ajattelin että jos en aio puhua hahmossa muutenkaan niin pidetään suu suosiolla kokonaan kiinni. Aikaa säästyi ja hyvä niin. En yleensä tuppaa tekemään mitään hyvissä ajoin.

Trying on the demolded and unpainted mask

 Tässä ollaan jo maalaushommissa. Perustin hahmon ulkonäön omaan samaista hahmoa esittävään patsaaseen joiden kipsivaluja näkyy kuvassa kolme kappaletta odottamassa maalausta. Koska musta Faarao on hyvinkin musta oli perusvärin laittaminen helppoa. Akryylivärillä värjättyä lateksia on tuputettu maskin pintaan kuvassakin näkyvällä vaahtomuovituputtimella. Hieman harmahtava väri johtuu siitä että maitomainen lateksi ei ole vielä kuivunut.

Painting the mask with latex colored with acrylic paint.

Maalailu edistyy. Hampaista tuli ehkä hieman luonnottamankin valkoiset vaikka koitin sävyttää niitä luonnollisempaan suuntaan. Oikeastaan se ei haitannut niinkään sillä se loi ainakin suuremman kontrastin. Pieni kultainen koristelu "partaan" toi sopivasti pientä arvokkuutta.

Ajatus siitä että maski olisi liimattuna naamaani ei tuntunut houkuttelevalta. Varsinkin kun suuta ei pystynyt aukomaan ja hengitys tapahtui "parran" juuressa olevien reikien kautta. Niinpä ratkaisin ongelman kiinnittämällä maskiin kaasunaamarilta näyttävän airsoft-maskin kiinnitysremmin. Systeemi oli erittäin kätevä. Remmit kiristivät maskin naamaa vasten  koko reunan alueelta ja joustivat pois ottaessa. Maskin sai siis päähän ja pois halutessaan sekunneissa.

The mask was strapped on in a gas mask styled manner and could be taken off very easy and fast. I could see out from small cuts in the crevises.

 Maskin kruunasi päähine joka saatiin viime hetkillä valmiiksi rakkaan vaimon avustuksella. Sisällä retkipatjaa ja päällä kangasta ja koristeita. Maskin saumat ja kiinnitykset peittyivät sen alle näppärästi. Maskista näki ulos edessä olevista syvänteistä joihin oli leikattu ohuet viillot. Ulospäin ohuet reiät eivät juuri näkyneet jonka aiheuttakin hämmennystä joissakin Conin kävijöissä.

En itse ehtinyt ottaa kuvaa kaikista propeista päällä mutta onneksi Conissa on aina hyviä valokuvaajia jotka hoitivat dokumentoinnin. Päädyin myös Iltalehden videojuttuun.
Alla linkkiä suoraan kuvaajien sivuille.

The headdress covered the strappings. I was featured on a local tabloid newspapers video about the event and in a photographers gallery. Links below (video in finnish)

http://blog.guildredemund.net/2014/07/28/ropecon-2014-cosplay/#jp-carousel-1741

http://www.iltalehti.fi/iltvhullumaailma/201407260091625_a6.shtml

Jellonamaski lateksista.

Terppa taas.

Edellisessä pitemmässä tekstissä käsittelin vaihe vaiheelta Zombiemaskin tekemisen lateksista. Mikäähän ei tietenkään estä tekemästä muutakin enemmän tai vähemmän mielikuvituksellisempaa maskia.

Väkersin SteamJazz - Käpälä-klubi larppia  varten ihan huvikseni eläinmaskin. Kyseisen larpin maailmassa on erilaisia mutantteja joista osa on ottanut eri eläinten muodon. Kaivoin oman inspikseni isoista kissaeläimistä. Eniten mielessä olivat leijonat ja puuma.

Tämä kuva plastoliiniin muokatusta pohjasta näyttäisi olevan jo melkein valmis. Poikkeuksena aikaisemmasta tein hampaat Cernit polymeerisavesta. Väkersin hampaista sopivan mittaisia ja uunikovetuksen jälkeen tuikkasin ne paikoilleen vain irrottaakseni ne ennen muotin tekemistä. Suunnitelma oli että niiden luomiin kuoppiin olisi hampaat sitten helppo liimata. Muotin irrotuksessa ne kuitenkin oliva liian heikot ja irtosivat joten syvänteet jäivät muodostumatta. Hampaiden paikat kuitenkin näkyivät lopussa oikein hyvin eli sain ne takaisin paikalleen vain tekemällä pienen reiän lateksiin ja tuikkaamalla ne vain siitä läpi, Lopuksi ankkuroin ne  kiinni liimalla ja lateksilla.

 Lateksia kuivumassa muotissaan. Värjäsin lateksin valmiiksi kellertäväksi että sen maalaaminen myöhemmin olisi helpompaa. Hieman kipsimuottia lohkesi irrotuksessa vasemmasta reunasta joten korvasin sen plastoliinilla ja siihen tehdyllä uudella muotin pintakuviointia jäljittelevällä kuviolla. Alue jäi kuitenkin suurimmilta osin piiloon joten sillä ei ollut niin paljon merkitystä kuin että se oli siinä tuomaan pinta-alaa.

 Maski muotista irrotettu ja kevyesti trimmattuna peilitestissä. Tämä taitaa olla ensimmäinen valu joka oli mielestäni hitusen liian ohut. Nenä, otsa ja kulmat irtosivat niin paljon omista naamanmuodoista että ne kaipasivat enemmän vahvistusta jota ne saivat toiseen valuun talouspaperista.

 Maalaamisesta ei alkuun oikein meinannut tulla mitään. Tuubissa olevat akryylimaalit tukkivat veteenkin sekoitettuna kynäruiskun jatkuvasti. Ilmeisesti musta oli sitten ainoa väri joka sai täsmälleen oikein viskositeetin ja sitähän sitten suihkusi muidenkin maalien edestä, Toisekseen kun vanhat tekniikat eivät toimineetkaan kynäruiskulla maalatessa niin pinta oli täynnä pieniä ja keskisuuria maalauskatastrofeja. Siirryinkin lopuksi takaisin manuaaliseen maalaukseen pensseleiden avustuksella ja sain korjailtua osan ja loput olivat sitten vaan mutantin omaa mutanttiutta :D

Laitettuani proppeja päälle huomasin näyttäväni Phileas Foggin ja Scarin rakkauslapselta. Lopputulos oli oikein hyvä ja sopi pelin hämärään ilmapiiriin vaikka lopulta käytännössä en tehnyt mitään muuta kuin otin valokuvia ja torkuin univelkaa pois tuolilla. Jonkun ne kuvatkin piti ottaa ja olipa opettavainen ja mielenkiintoinen väkerrys. Muottihan on yhä olemassa joten Jellonia voi tarvittaessa massatuottaa kymmeniä lisää jos siltä tuntuu.

Jossain vaiheessa voisin pyöräyttää samanmoisen työvaihekuvauksen viime kesän Nyarlathotepistä. Ehkäpä jo kohtapuoliin.

Zombimaski Lateksista

Olen käyttänyt lateksia jo vuosien ajan ja pikkuhiljaa alan päästä oikein nätisti kärryille sen ominaisuuksista. Pitkän aikaa käytin sitä pelkästään suoraan iholle kunnes selvittelin kuinka sitä voisi käyttää monimutkaisempien muotojen ja maskien tekemiseen "valamalla" se muottiin. Aloittelin muottien käyttöä tekemällä pieniä arpia ja pullottavia verisuonia sinitarrasta ja silikonista ja lätkäisin niiden päälle kipsiä muottiaineeksi. 

Seuraava vaihe oli sitten kokonainen isompi maski. Se vaati jo hieman lisää selvittelyä ja tutkimista. Onneksi netistä löytyy nykyään paljon tietoa asiata.

Pohjalle tarvii kappaleen joka muistuttaa ihmisen naamaa. Vaihtoehtoja on useita erilaisista geneerisistä styroksipäistä sitten omasta naamasta tehtyyn jäljennökseen. Oma on tietty aina paras koska silloin lopputulos ainakin istuu naamaasi hyvin. Voin kirjoitella erillisen tekstin siitä kuinka alginaattia käyttäen voi tehdä kopion naamastaan mutta netistäkin löytyy useita sivuja ja videoita.

Jäljennös naamasta löytyy kuvasta valkoisena jonka päällä on seuraava tarvittava osa eli Plastoliini. Kyse on erilaisissa kuvanveistotöissä käytettävästä vahan, öljyjen ja saven sekoituksesta jonka merkittävin ominaisuus on se että ettei se koskaan (järkevissä ajoissa ja ympäristössä) kovetu kuten tavalliset savet. Itse käytän Roma plastoliinia (kovuus 2). Siinä on mukana rikkiä jonka haju tuo lämpimiä muistoja 80-luvun muovailuvahoista. Rikin takia kyseinen plastoliini ei sovellu silikonimaskien tekemiseen mutta niin pitkälle en ole vielä ole päässyt muutenkaan.

Plastoliinia on helppo muokata erilaisilla muovailuvälineillä ja itsekin pääsin aika pitkälle pelkästään yhdellä silmukalla ja hedelmäveitsellä. Työkalujahan ei kuitenkaan koskaan ole tarpeeksi joten mukaan eksyi lopulta kaikenlaista erilaisten pinnanmuotojen tekemiseen soveltuvaa. Mielikuvitus on oikeastaan ainoa raja.

Oma lähestymiseni tähän ensimmäiseen maskiini oli se että halusin hampaiden paistavan läpi ja kaikki muu tulee sieltä mielikuvituksesta sitä mukaan kun tekee. Lopulta siitä tuli jotain kuivahtanutta ja repeillyttä. Kaikenlainen epäsymmetriä oli kovassa huudossa.

Tässä lopullinen veistos valmiina kipsiä varten. Kaikki kipsiosat on peitetty ettei uusi muottikipsi tarttuisi siihen. Olisin voinut käyttää siihen tarkoitukseen myös tiskipesuainetta tai vaseliinia irrotusaineena kaikille kipsipinnoille mutta se on niin sotkuista ja inhaa. Pohjalle laitoin hieman sateenkaaren väristä muovailuvahaa nostamaan sitä hieman ylöpäin.

Muotin valmistus alkaa ns: Kauneuskerrokselle missä kipsistä pyritään tekemään mahdollisimman ohutta ja se pyritään levittämään pinnalle ohueksi kerrokseksi ja pyrkiä jättämään siihen mahdollisimman vähän ilmakuplia. Helpommin sanottu kuin tehty. Oiva apuväline kipsin levittämisessä on silikonisuti sillä siihen ei tartu mikään ja kuivuttuaan kipsi on helppo poistaa sen harjaksista. Kuvassa kipsiä on lisäilty jo muutaman kerros. Kerroksia kannattaa olla useampi ja lopullinen muotti voi olla useammankin sentin paksu. Sekaan on heitetty vielä säkkikangasta tuomaan vielä hieman lisää kestävyyttä.

Kuumaliimalla ympärille laitetut pahvireunat olivat hieman liioittelua mutta estivät ne hieman kipsin valumista turhan kauas.

Kipsi "kovettuu" nopeasti mutta "kuivuu" hitaasti. Kyseessähän on kuitenkin kemiallinen reaktio eikä pelkästään haihtumiseen perustuva mekanismi. Kipsin kuivattaminen esimerkiksi uunissa ei ole mitenkään viksua touhua koska se heikentää sen rakennetta. Piti odotella muutama päivä ja sen jälkeen irrottaa veistos muotista. Pehmeä plastoliini antaa lopulta periksi ja veistos lähtee irti kun kipsin ja plastoliinin väliin saa hieman ilmaa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen ettei vipuvartta käyttäessään riko muottia eikä oman naamansa kipsikopiota. Jos mikään muu ei toimi niin kevyesti lämmittämällä mikrossa tai uunissa voi plastoliinia sulattaa sen verra että se irtoaa helpommin. Alla ollut plastoliiniveistos ei yleensä selviä prosessista.

Kuvassa on kuva valmiista muotista sen sisäpuolelta. Suurin osa muottiin jääneestä ylimääräisestä plastoliinista on jo kaavittu pois. Ilmakuplia oli muutamia mutta onneksi ruman zombien naamassa ne eivät paljon paina.

Kipsi ja lateksi ovat toistensa parhaita kavereita. Siksi lateksimaskien muotti kannattaa tehdä juurikin siitä. Muitakin vaihtoehtoja olisi mutta miksi lähteä kalliimpien, vaikeampien ja myrkyllisempien asioiden kanssa leikkimään. Lateksi ei pysyvästi tartu kipsiin mutta lateksi kuivuu kipsin pinnalla koska se imee vettä pois lateksista. Levittelin lateksia muotin sisäpintaan aina kun edellinen oli jotakuinkin kuivunut. Nyttemmin tiedän että mikäli lateksi kuivuu liian pitkään ei uusi lateksi enää kiinnity sen pintaan niin hyvin kuin hieman kosteampana. Jos epäilee että jotkut kohdat tarvivat vahvistusta voi lateksikerroksien väliin laittaa talouspaperia tai sukkuhousua. Muistaakseni laitoin talouspaperia hampaiden kohdalle etteivät ne lerpattaisi tuulessa.

Valmis lateksimaski irtoaakin muotistaan todella helposti. Mikä parasta voi muottia käyttää vielä useita kertoja uudestaan. Jopa kymmeniä. Ilmeisesti jossain vaiheessa kipsikin alkaa kärsiä jatkuvasta kosteuden siirtämisestä ja menettää optimaaliset olosuhteensa. En ole vielä koskaan tehnyt muotilla niin montaa maskia että voisin sanoa omakohtaisesti mitään.

Ensimmäinen maskin kokeilua. Silmiä tai hengitysreikiä ei ole vielä leikattu auki joten kovin kauaa sitä ei pystynyt naamassaan pitämään.  Istuvuus kuitenkin oli erinomainen vaikkei se naamassa näköjään ihan suorassa olekaan. Seuraavaksi maalataan.

Ennen maalaamista leikkelin terävällä veitsellä ja saksilla silmä ja nenäreiät sekä suun auki. Lateksimaskin maalauksessa on omat jekkunsa. Tietty pintaan voi lätkiä suorilta erilaisia ihomaaleja mutta ne kuitenkin ovat vain irtonaisena pinnalla ja pyyhkiytyvät pois jos sitä sormillaan tai hihalla härppii. Pysyvän maalipinnan täytyy siis olla osana lateksia. Vesipohjainen akryylimaali sopii lateksin sävyttämiseen oivasti. Suhteet ovat osapuilleen 1 osa maalia ja 3 osaa lateksia. Värjätty lateksi on nestemäisenä paljon vaaleampaa kuin lopullinen väri lateksin kuivuttua. Tuputtelin vaahtomuovisienellä värit varovasti halumiini paikkoihin. Pienemmissä kohdilla piti käyttää myös pensseliä. Pelkkä akryylimaali lateksin pinnassa saattaisi pysyä jonkun aikaa paikallaan mutta lopulta kuivuttuaan varisisi pois koska se ei jousta.

Aikaisemmin mainitsemani kuivan lateksin huonompi tarttuvuus uutta kerrosta laittaessa ei ainakaan tässä tapauksessa tullut vastaan. Mikäli asiasta on syvästi huolissaan niin kuivan lateksin voi käsitellä joko erillisellä siihen tarkoitukseen tarkoitetulla maskeerausliikkeestä saatavalla aineella tai sitten apteekista saatavalla sitruunahapolla. Molemmat lienevät samaa ainetta.

Kun haluttu värimaailma oli maskissa tein vielä viimeiset säädöt. Suttasin koko maskin mustalla vetisellä akryylimaalilla (ilman lateksia siis) ja pyyhin sitten pinnan puhtaaksi. Musta maali uppoaa kaikkiin kuoppiin ja antaa pinnalle lopullisen syvyyden. Realistisemmassa maskissa tumman ruskea tai muu "ei puhdas musta" toiminee paremmin. Zombille se sopii kuitenkin oivasti.

Viimeinen temppu oli tehdä veriset alueet ja hampaat kosteamman ja kiiltävämmän näköiseksi. Laitoin niihin kiiltävää Liquitexin akryylimaalausainetta. Verisempiin kohtiin sekoitin ainetta tekoveren kanssa. Pelkkä tekoveri kuivuu jossakin vaiheessa ja menettää kiiltonsa sekä sotkee jos siihen koskee. Akryyliaineen kanssa pintä on kuiva mutta se näyttää kostealta.

Lopputulos naamaan liimattuna. Pieniä muokkauksia täytyi vielä tehdä sillä alahampaat eivät menneet omien hampaitteni päälle joten leikkasin koko leuan irti ja kiinnitin sen erikseen hieman ylemmäksi. Osaapahan tulevia maskeja tehdessä varautua asiaan. Erityisen tyytyväinen maskissa olen siihen kuinka hyvältä toisen silmän laittaminen osittain kiinni käytti. Näin itse maskista aivan erinomaisesti ulos mutta ulopäin toinen silmä näytti vääristyneeltä.

Ensimmäiseksi tällä tekniikalla tehdyksi maskiksi erittäin hyvä. Käytinkin tätä Zombie Walk Oulu 9 tapahtumassa syksyllä 2014 sekä sitä edeltävässä mainostustempauksessa.  Nyt pitää alkaa miettimään mitä hauskaa sitä keksii seuraavaksi seuraavaksi vuodeksi.

R´lyehrium

(Brief english descriptions after the images in this color.)
(Click images to enlarge)

Olen jo oman pitkän tovin aikonut pistää pystyyn blogin minne kirjoitella erilaisista projekteistani juttua pitemmälti. Nykyään kun tietoa on yhä enemmän jaossa niin tuntuu siltä että olisi yhtälailla asiallista jakaa tietotaitoaan ja kokemuksiaan eteenpäin. Siksi tämä blogi on syntynyt. Tarkoitus olisi alkaa sekä takautuvasti lisäilemään juttuja vanhoista tekeleistä sekä sitten uudemmista ja tulevista sellaisista.

Sen enempiä höpöttelemättä ensimmäisen ja viimeisimmän projektin kimppuun ja vaiheita seuraamaan.

Joskus vuoden 2008 paikkeilla olin muuttanut ensimmäistä kertaa ihan kunnolla omaan asuntoon ja tulimme hankkineeksi akvaarion. Olihan se kiva ihan luonnontilaisenakin mutta ajattelin että kuinka hauskaa olisi tehdä akvaario jossa olisikin esimerkiksi kauan sitten uponneita kaupunkeja. Jossain vaiheessa aloin miettimään miten kipsisiä Cthulhupatsaitani saisi turvallisesti akvaarioon tai mistä vaihtoehtoisesta aineesta niitä voisi tehdä että ne olisivat sopivia akvaariokoristeiksi. Sopivia aineita saattoi silloin olla jo olemassa mutta varmaa tietoa ei löytynyt oikein mistään, ainakaan suomeksi eikä mitään mitä saisi suomesta saatikka ulkomailtakaan ainakaan lompakolle järkevään hintaan.

Asia jäi kuplimaan mieleeni ja vuosien varrella tietotaito lisääntyi ja erilaisten rakennusaineiden saatavuus parani huomattavasti. Pitkään siinä kesti mutta nyt uskoin olevani siinä vaiheessa että voisin alkaa toteuttaa vanhaa unelmaani akvaariotaustan muodossa.

Pohjaksi valitsin uretaanilevyn sekä uretaanivaahdon. Molemmat ovat halpoja, helposti saatavilla ja helposti muokattavissa erilaisilla keinoilla. Täsmällinen lähestymistapa oli alussa vielä auki. Joko muotoon leikelty uretaani päällystetään, vahvistetaan  lasikuidulla ja sen jälkeen uretaani poistetaan tai sitten tuotoksesta tehtäisiin muotti johon tausta valettaisiin ja sen jälkeen vahvistetaan lasikuidulla ja epoksilla. Jotta ulkonäkö kärsisi mahdollisimman vähän päädyin jälkimmäiseen. (Kuvat saa klikattua isommaksi)

-

I´ve been dreaming of making a Cthulhu themed background for my aquarium for ages and finally desided to make one from concrete

Kokemusta on ehtinyt kertyä sen verran että Cthulhun piirtäminen vapaalla kädellä onnistui varsin helposti. Epäsymmetriaa haettiin tarkoituksella kiusaamaan omaakin symmetriahakuista mieltäni.

Started with carving, burning and dissolving a Cthulhu on a insulation foam board

 Inspiraatiota keskellä pällistevälle Cthulhulle sain Kambodzassa sijaitsevasta Angor Watista ja sen kulmikkaista kivistä kaiverretuista kasvoista. Taustasta oli tarkoitu tulla vain satunnaisen epätasainen. Sulattelin alempaa sinistä uretaanilevyä pirskottelemalla sen päälle asetonia ja pehmittelemällä reunoja sytkärin liekillä. Asetoni on muuten erittäin hyvä pinnan muokkaaja mutta sen täydellinen sattumanvaraisuus oli toisinaan liiankin sattumanvaraista. Pian huomasin että keskikohta tuli makuuni liian paljon ulos muusta taustasta ja päätin lisätä siihen lisää pintaa uretaanivaahdolla.

I took my inspiration from Cambodian Angor Wat temple and the faces carved to huge stones.

Epämääräisen uretaanivaahdon tursuttelun sekaan lätkin jämäpaloja joihin kirjailin asiaan kuuluvasti epämääräisiä symboleja. Oikeaan reunaan tuli pidempi ulkonema jonka taakse olisi tarkoitus piilottaa suodattimen sisäänottoputki. Ulkotuloputki olisi mahdollisuuksien mukaan myös piilossa keskikohdan takana.

I added some expanding foam and scrap pieces for texture and carved some disturbing symbols on them.

 Muottiin käytin lateksia. Ei todellakaan se mikään paras muottiaine mutta tällä hetkellä parhaiten saatavissa ja hinnaltaan sopivin. Ja sitä meni paljon.. lähemmäs neljä litraa. Käytin myös lateksin sakeuttamiseen käytettävää geeliä ja vahvikkeeksi talouspaperia. Koska pehmeät muotit eivät pidä muotoaan tarvitsi tämä päälleen vielä tukikuoren. tavallisesti teen tuen kipsistä mutta koska tausta oli tuhottoman iso olisi sitä kulunut myös tuhottoman paljon. Niinpä valitsin tukikuoreksi jälleen uretaanivaahdon. Suojasin lateksin Elmukelmulla ja tuuttasin vaahdot siihen päälle. Kuori irtosi onneksi helposti. Lateksi sen sijaan tarttui pohjakappaleen urtaaniin paikoitellen jopa erittäin sitkeästi ja koko muotin irrottaminen kesti lähemmäs kaksi tuntia. Vaikka lateksi luonnostaa venyy aika paljon ei se ihan kaikkea kestänyt. Sitä piti korjailla.

For a mold I used latex. not the best but it´s readily available and considerably cheap. It took about four litres and some latex gelling agent.

 Erilaisia reikiä ja halkeamia oli vaikka kuinka paljon. Koska aikaisemmassa vaiheessa en ollut lateksia värjäämällä merkinnyt mitkä alueet olivat saaneet useamman kerroksen uutta lateksia oli osa alueista jäänyt ohuemmiksi epähuomiossa. Niitä piti nyt sitten uudelleen vahvistella. Värjäsin paikkauksessa käytettävän lateksin turkoosiksi jotta näin mitkä alueet oli jo käsiteltu

During demold there were some tearing and I fixed them with colored latex to see where I had done the fixes. I made a support shell from expanding foam which worked suprisingly well.

 Kun muotti oli korjattu se laitettiin tukikuoreensa ja päälle läntättiin betonia. En ollut työskennellyt betonin kanssa aikaisemmin joten se vaati hieman totuttelua. Muuan akvaarioharrastaja kertoi pinnoittaneen oman taustansa Portland sementillä joten hain sitä itsekin pussin kunnes tajusin ettei se kestä mitään ihan hiekkaa. Niinpä ostin 16 kiloa (kallista) hiekkaa joka kului sementtipaketissa olleen ohjeen mittasuhteilla hetkessä eikä sitä riittänyt koko taustalle. Rahaa oli kulunut jo aika paljon joten päätin sijoittaa vielä yhteen halpaan kuivasementtipussiin jossa on siis sementti, hiekka ja sora valmiina "lisää vain vesi" sekoituksena.

 Kuivabetonin kivimateriaali oli todella paljon järeämpää mutta ei se lopulta näkynyt missään. Lopuksi kokeilin vielä erilaisia sekoitussuhteita ja aloin saada kunnolla näkemystä asiasta. Betonin sijasta haluttu aineen muoto olisi enemmänkin laasti. Eli vähemmän kiveä, hienoa hiekkaa, enemmän sementtiä ja hieman enemmän vettä. Tällä kaavalla saisin levitettyä ohuemman ja tasaisemman kerroksen koko muotin alalle.

I had no previous experience with concrete or cements so I learned while doing the mistakes.

Annoin betoniviritykseni kuivua melkein kaksi päivää ennenkuin uskalsin alkaa irrottamaan sitä muotista. Pelkäsin että muotti tai tausta hajoaa joten koitin olla mahdollisimman varovainen. Molemmat kuitnkin suostuivat luopumaan toisistaan ilman sen suurempaa väkivaltaa. Tausta oli todella komea mutta erittäin painava. Jopa niin painava että keskikohta oli painunu valaessa sisään eli pullistui ulopäin edestä katsottuna. Se ei näy kuvasta eikä ollut mitenkään järkyttävä virhe muutenkaan. Paino oli suurin ongelma sillä viritys painaa reilusti yli 20 kiloa. Lopullinen vedos täytyy tehdä ohuemmaksi ja vahvistaa sitten lasikuidulla että sen uskaltaa nostaa ja laittaa akvaarioon. Se kun on tehty lasista. Se mitä teen tällä versiolla on vielä auki. Siitä kun saisi oivan puutarhakoristeen.

Lähiakojen suunnitelmana on sijoittaa pussilliseen sementtilaastia ja tehdä uusi vedos kaikista virheitä oppien.  Lisäksi tarkoitus olisi maavärien avulla sävytellä pintaa hieman elävämmäksi laittavalla tummaa syvänteisiin ja muitra värejä sekaisemmin sekaan. Tämän jälkeen koko höskän pitäisi kuivua kosteana noin kuukauden ja vasta täysin kuivana voisi siihen lisätä lasikuituvahvisteen epoksilla. kärsivällisyys ei ole suurmpia hyveitäni rakennusjutuissa mutta muitakin projekteja on mietinnässä siksi aikaa. Seuraavaan päivitykseen asti siis odotamma tätä.

I gave two weeks for the concrete to cure and demolded. The finished background looked good but was a little warped from the center. I fixed this for the second pull and strenghtened the backgrounds backside with epoxy and glass fiber. At the moment it´s waiting for the stars to be right to be installed. I´m a bit worried about the weight issues but I´ve seen videos showing that tempered aquarium glass can hold huge amounts of weight. I will post new images when it´s done.