Keltainen kuningas - The King in Yellow

 

Olen jo pitkään miettinyt kankaan yhdistämistä johonkin sidosaineeseen kuten hartsiin tai sementtiin tarkoituksena valmistaa siitä patsas. Erilaiset sementtikummitukset ovat ainakin Pinterestissä kovassa nosteessa mutta hartsi ei niinkään, tai sitten vain etsin väärillä hakusanoilla. Jouluaaton lähestyessä sain vihdoin oivan ajatuksen toteuttaa jotain kunnollista kyseisellä tekniikalla. Kyseessä siis Keltainen kuningas. Hahmo joka esiintyi alunperin  Robert W Chamberssin saman nimisessä kirjassa ja myöhemmin H.P Lovecraft yhdisti hahmon omiin kirjoihinsa ja päätyi sitä kautta mukaan Cthulhu mythokseen yhtena Hasturin ilmenemismuotona. Taiteilijoihin ja erityisesti näytelmäkirjailijoihin on Hasturilla tiettävästi hyvin erikoisia vaikutuksia.

Mikäli hahmo itsessään kiinnostaa enemmän niin Wikipedia auttaa.

Mutta lähdetäämpä käymään läpi itse toteutusta.

Pohjana patsaalle toimi eristevaahtolevy. Sitä on helppo muokata ja repiä myöhemmin palasiksi tai vaikka sulattaa joko lämmöllä tai liuottimilla. Leikkasin levystä pääsuuntaisesti ihmisen kokoisen pohjan ja suunnittelin mistä se leikataan paloiksi niin että lopussa patsas on helppo tyhjentää mahdollisimman suurina palasina. Jälkeenpäin osaan sanoa että varsinkin jalkaosan olisi voinut laittaa vielä useampaan palaseen mikä olisi säästänyt työn määrässä loppuvaiheessa. Palaset koottiin sitten uudelleen kasaan puutikuilla. Käsivarsina toimi puiset grillisvarrastikut joiden päässä oli pieni palanen eristettä esittämässä kättä ja pitämässä hihansuut auki. Kun perusmuodot olivat kunnossa, peitettiin koko pohja foliolla. Folion tarkoituksena oli pitää hartsi erossa eristelevystä ja samalla se tuki rakennetta ennen ensimmäisiä hartsikangaskerroksia. Kun pohja oli valmis siirryttiin seuraavaan vaiheeseen.

Mainittakoon tähän väliin että pakkohan ei ole käyttää hartsia vaan kangasta voi kovettaa muillakin aineilla kuten vaikka ihan pelkällä veteen laimennetulla erikeepperillä (tai vastaavalla PVA liimalla). Varmaan myös erilaiset lakat sopivat samaan. Ainakin ulkomailla on myös ihan erikseen kankaan kovetusaineita joiden saatavuusta täällä periferiassa en ole tietoinen. Pikaliiman käyttämistä suoraan kankaalle en suosittele kahdesta syystä. 1) suurissa määrissä erittäin kallista 2) syanoakrylaatit aiheuttavat esimerkiksi puuvillassa eksotermisen reaktion joka voi aiheuttaa tulipalon. (Myöhemmin tässä sepostuksessa käytetty pieni määrä meni hartsitettua kangasta vasten)


Ihan ensimmäisen kankaanpalan muotoilin epämääräiseen paidan muotoon. Tippa kuumaliimaa piti hihat suljettuina ja kaikki loput rikokset sai piilotettua selkäpuolelle. Sitten sekoitettiin pieni määrä epoksihartsia ja se levitettiin silikonisudilla kankaalle joka ahnaasti ilmaisi sen sisäänsä.

Tämä prosessi oli jälkeenpäin ajateltuna turhankin monimutkainen ja tämän kerroksen kovettuassa mietin mielessäni tehokkaamman ja toivottuun lopputulokseen sopivamman ratkaisun. Aloin repimään kankaasta pitkiä suikaileita jotka kiedoin pohjan ympärille kuin muumion kääriliinoja. Ihan pohjalle halusin laittaa pidempiä roikkuvia suikaileita jotka olisivat vähän kuin lonkeroita jotka lukertelivat hahmosta ulospäin. Samalla nämä pitäisivät patsaan pystyssä. 

Ristiin ja rastiin sidotutut kangassuikaleet näyttivät erittäin hyvältä. Harkitsin jo hetken ettei hartsia edes tarvittaisi. Tämä tosin tarkoittaisi että sisukset jäisivät sisään sillä pelkkä kangas ei ollut tarpeeksi tukevaa. Mikäli siis kova ja kiiltävä hartsikangas ei miellytä silmääsi niin voi tehdä vain yhden pohjakerroksen harsilla ja sen jälkeen sitoa ja ehkä hieman liimalla avittaa päälle ihan pelkkää kangasta oleva kerros.

Keltaisen kuninkaan kerrotaan pukeutuvan keltaisiin rähjäiseen kaapuun. Tätä rähjäisyyttä aloin tekemään polttamalla reikiä kankaaseen ja repimällä sitten palokohtia auki. Hartsilla käsitellyn kankaan polttaminen oli helpompaa kuin käsittelemättömän mutta taatusti sen savu oli huomattavissa määrin epäterveellisempää. 

Lopuksi vielä muotoilin yhdestä suuremmasta kannaspalasta hupun ja viitan ja laskostelin sen pohjan päälle. Kun kankaaseen oli lisätty hartsia pystyi sitä helpommin muotoileen haluttuun kuosiin ja se myös tarttuisi kiinni sekä itseensä että toiseen hartsikankaaseen. Tässä vaiheessa sotkee viimeistään sormensa eli kannattaa pitää suojahanskoja ja jonkinlainen pitkä tikku jolla kangasta voi muotoilla on tarpeen.

Käyttämäni Paklan epoksihartsi ilmoitti kovettumisajaksi 15 min - 10 tuntia. Ainakin vielä muutaman tunnin jälkeen pystyi kangasta vielä liikuttelemaan joten varmaan 10 tuntia oli lähempänä lopullista aikaa. Autotalli tosin on myös tähän aikaan vuodesta hieman viileä joten ulkoinen lämmitin laitettiin hurisemaan useammaksi tunniksi pitämään lämpöä yllä. Loppuyön patsas vietti patterin vieressä.

Seuraavana päivänä oli patsas täysin kovettunyt. Oli aika alkaa tyhjentämään sitä sillä halusin patsaan ontoksi. Aloin veitsellä, pihdeillä ja muilla erinäisillä työkaluilla hajottamaan eristelevyä paloiksi. Ihan yhtenä suurena nättinä palasena se ei päästävästä muotoilustaan tullu ennenkuin olin päässyt jo melkein sen pohjalle asti. Lopulta palaset kuitenkin antoivat periksi ja irtosivat. Vaikka hartsi ei tartu folioon erityisen hyvin niin tarpeeksi epätasaisena pintana pääsee hartsi jokaiseen rakoseen ja jumittaa sen itseensä tehokkaasti. Sisäosaan jäikin alka paljon foliota muistuttamaan olemassaolostaan. Olisihan sen saanut poistettua mekaaniksesti jollain viilalla tai Dremelillä mutta työ olisi ollut melkoinen niinpä jätin sen sisään. Josko sisäosa jostain syystä syvästi häiritsisi niin voisihan sen tarvittaessa maalata. Pitää vain huomioda se että kangas on ohuimmista kohdistaan läpikuultavaa.

Tämän jälkeen tehtiin maski. mittailin suurinpiirtein minkä kokoinen maskin pitäisi olla ja muotoilin sen Fimo polymeerimassasta. Varastoissani ei ollut kuin punaista mikä haittasi hieman sillä musta maali ei halunnut kovin helpolla tarttua siihen. Kevyt hiominen olisi varmasti auttanut asiassa.Mustan maalin päälle kuivamaalasin valkoisen kerroksen joka jätti kolot ja epätasaisuudet näkyviin. Lopuksi liimasin maskin paikalleen pikaliimalla.

Viimeisenä viimeistelynä vetisellä ruskealla maalilla vähän tummaa kaikkii koloihin ja päälle mattalakka. Viimeisenä sisään tungin patterikäyttöisen ledivalovarjan jonka valot loistivat läpi ohuemmista kohdista ja maskista.

Tämmöinen pieni askartelu tällä kertaa. Tämä uniikki Keltainen kuningas meni joululahjaksi osuvasti teatterihommissa ahkerasti pakertavalle. Nähtäväksi jää millaisia erikoisia vaikutuksia Keltaisella kuninkaalla on tuleviin tuotoksiin.

Tulevaisuudessa pitänee tutustua tekniikkaan ja eri materiaaleihin enemmänkin. Mutta siitäpä lisää sitten kun sen aika on.

Nenä Buffalon kuutamolla

 

Aikaisemmin loppukesästä minulta tiedusteltiin mahdollisuuta tehdä OTN:än tulevaan "Buffalo kuutamolla" näytelmään irtonenä. Mieluustihan minä teen vapaa-ajan puitteissa. 

Erilaisia neniä olen tehnyt aikaisemminkin tilauksesta jopa pienimuotoiseen jälleenmyyntiin joten prosessi itsessään oli perin tuttu. Pyynnöstä pyrin nyt käymään työvaiheet läpi yksityiskohtaisesti. Jos on kysyttävää niin jätä kommentti niin vastaan mielelläni ja lisään tähän sen myöhemmin.

Käytännössä prosessi on sama kuin aikaisemmissa lateksiprojekteissa.

Tarvikkeet joilla on hyvä lähteä liikkeelle:

-Pääpohja (Ei absoluuttisen pakollinen mutta suositeltava)
-Plastoliinia (omani on kovuuden 2 Roma plastoliinia)

-Savenveistoon soveluvia työkaluja.
- Kipsiä (Omani Supraduro mallikipsiä)
- Astia kipsille
- Silikonisuti (tai normaali pensseli mutta jää kertakäyttöiseksi)
- Sekoitustikku
- Juuttikangasta (Ei pakollinen mutta ihan hyvä lisä)
- Lateksia 
- Akryylimaalia (jos haluaa värjätä lateksin valmiiksi)
- Puuteria

Aloitetaan nenän muotoilemisesta. Jonkilainen ihmisen päätä muistuttava pohja on tässä hyvä mutta teknisesti tähän käy myös stryroksinen irtopää tai paremman puutteessa ihan mikä tahansa taso. Mittasuhteita on tietenkin helpompi arvioida kun on mahdollisimman lähellä ihmisen muotoja omaava pohja.

Alkuperäiset ohjeet olivat että nenä olisi pitkä n. 10 cm pitkä ja muodoltaan fallistisen oloinen. Katselin netistä millaisia neniä aikaisemmin saman esityksen muissa vastaavissa tuotannoissa ympäri maailmaa oli käytetty saadakseni vähän osviittaa mihin pyrkiä.Kävin tutkailemassa myös maailman suurimman nenän kuvia ja se ei ollut varsinaisesti pitkä vaan muilla tavoi massiivinen. Preferenssin tutkiminen on aina kannattavaa.

 Projektin edetessä sain tarkennuksia siitä mihin suuntaan jatkaa. Vähemmän fallistista ja enemmän "realistista". 
Nenää alettiin siis muokkaamaan plastoliinista omasta päästäni tehtyyn kipsikopioon. Itse nenän muotoiluun en pysty tässä antamaan sen enempää ja tarkempia neuvoja. Kyseessä on taito mikä täytyy itse opetella ja harjoitella. Netistä löytyy erinomaisia opetusvideoita esimerkiksi Stuart Brayn kanavalta. Viimeistelyt ja ihohuokoset saa tehtyä kun hakkaa pintaa kevyesti ohuen muovin läpi rautakaupasta saatavalla nailonharjalla. 

Tässäpä siis pieni kuvasarja miten muotoilu eteni ajan myötä.

Lopulta nenä vaikutti omaan silmään hyvältä ja sai hyväksynnän ohjaajalta.  Oli aika siirtyä muotin valmistamiseen.

Kahdessa viimeisessä kuvassa näkyy nenä valmisteltuna muotin valmistamista varten. Täytin silmäkuopat plastoliinilla koska ne eivät olleet olennaisia lopullisen nenän istuvuuden kannalta ja muotti irtoaisi myös helpommin valmiina. Ulkoreunan pienet korotukset olisivat voineet olla korkeampikin että alkuvaiheen nestemmäinen kipsi olisi pysynyt muotin alueella vähän paremmin mutta toimi se näinkin. Itse muotin valmistamisesta kuvasin alla olevan timelapse -videon. Videon alla työvaiheet.

1) Muotin valmistelu

Levitä nenän päälle kevyesti puuteria. Tämä estää ilmakuplien jäämistä kappaleen pintaan.

2) Kipsin sekoittaminen.

Arvioi kipsin tarpeesi ja ota sen verran kylmää vettä astiaan. Supraduron virallinen suhdetaulukko on 10 osaa kipsiä ja 7 osaa vettä. (tai 100/70) mutta käytännössä helpompaa on hieman harjoittelun jälkeen tehdä seuraavalla tavalla:

Lisää kipsiä veteen sormien tai siivilän läpi mahdollisimman hienona jauhona ilman suurempia kokkareita kunnes uusi kipsi ei enää nopeasti sitoudu veteen vaan muodostaa veden pinnalle "saaren". Anna tässä vaiheessa kipsin olla rauhassa minuutin pari ja sen jälkeen sekoita sekoitustikulla rauhallisesti kipsi veteen. Näiden toimenpiteiden tarkoitus on että kipsissä on mahdollisimman vähän ilmakuplia. 

Tarkoitus on että kipsi olisi alkuun vetistä että se menee jokaiseen pinnanmuotoon ja rakoseen. Sitä mukaan kun kipsi alkaa reagoida veden kanssa ja kemiallisen reaktion myötä kovettua voi seuraavan kerroksen levittää ensimmäisen kerroksen päälle kun vetisempi kerros on jo peittänyt yksityiskohdat.

3) Kipsin levitys

Ota silikonisuti tai pensseli ja ala levittämään kipsiä mallin päälle. Hyvä tekniikka on pirskotella kipsiä mallin päälle ja hennosti ohjailla valuvaa kipsiä oikeisiin paikkoihin. Esimerkisi nenäreikiin tai muihin syvänteisiin kannattaa nähdä erityistä vaivaa ettei sinne jää ilmakuplia. Pieniä ilmakuplia voi yrittää poistaa puhaltamalla. 

Kipsi alkaa pikkuhiljaa mennä yhä jähmeämmäksi jolloin hienovaraisuudet voi lopettaa ja siirtyä laittamaan kipsiä yhä enemmän kerrallaan. Videolta huomaa kuinka 0.25 kohdalla kipsi alkaa käyttäytyä eri tavalla ja se ei enää valu samalla tavalla vaan alkaa muuttua enemmän tahnaksi. 

Pyrkimyksenä on se että kipsiä olisi lopussa tasaisen paksu kerros joka paikassa mutta tämä on tietty hankalaa aivan nenän kärjessä. Siksi teemme vielä toisen ja ehkä kolmannenkin kerroksen.

4) Lisäkerrokset.

Toimimme samalla tavalla kui kohdassa kolme mutta kipsiä ei tarvi sekoittaa veteen niin tarkasti koska ilmakuplat eivät ole enää niin suuri ongelma. Kun kipsiä on vedessä tarpeeksi voit lisätä nyt sekaan silputtua juuttikangasta. Juuttikangas tuo kipsin sekaan lisää kestävyyttä kuitujen muodossa ja vähentää myös kipsin määrää. Tarkoituksena on tuoda lisää paksuutta muottiin myös ihan kärkiosiin. Yleensä noin 3 kerrosta riittää. Kipsin pintaa voi lopuksi tasoittaa kostealla kankaalla tai paperilla.

5) Kovettuminen.

Kipsin kovettuminen on kemiallinen reaktio joten emme voi puhua kuivumisesta. Mitä pidempään tähän voi laittaa aikaa niin sen parempi mutta muotin irrottamiseen kannattaa alkaa mieluiten muutaman päivän päästä. Tämä tekee siitä kestävämpää seuraavassa irrotusvaiheessa sekä sitten lateksivalussa se imee paremmin vettä lateksista. Jos kiire on aivan hirveä niin prosessia voi nopeuttaa uunittamalla muottia irrotuksen ja puhdistuksen jälkeen matalassa lämmössä.

6) Irrottaminen ja puhdistaminen

Tämän tyyppisessä yksiosaisessa muotissa missä on mahdollisimman vähän ylimääräisiä muotoja on irrotus hyvin helppoa. Jos silmät olisi jätetty kuopiksi olisi ollut huomattavasti vähemmän tilaa heilutella muotti irti. Pienellä keplotettelulla muotti irtoaa pohjastaan. Huomioitavaa on se että  hyvin harvoin muotoitu plastoliiniosa selviää irrotuksesta ehjänä.

Seuraava vaihe on irrottaa plastoliini muotista. Koska nenä oli äärimmäisen pitkä oli siinä omat haasteensa. Pyrkimyksenä on saada plastoliini ulos vaurioittamatta kipsiä. Tähän kannattaa käyttää joko puisia tai muovisia työkaluja mutta toisinaan metalliset työkalut ovat vaan sen verran helpompia. Pitää vain koko ajan varoa ettei käytä liikaa voimaa kipsiä vasten koska kaikki vauriot muotissa näkyvät lopputuloksessa.

Muotti pyritään saamaan mahdollisimman puhtaaksi mutta lopullisen puhdistuksen voi hoitaa myös ensimmäisessä valussa. Kaikki ylimääräinen roska muotista tarttuu yleensä ensimmäiseen lateksivedokseen. 

7) Lateksivalu

Kipsi materiaalina imee kosteutta ympäriltään ja soveltuu siksi täydellisesti lateksin kanssa. Myös tämän takia kannattaa antaa kipsin kovettua rauhassa mielellään ainakin viikon sillä mikäli kaikki vesi ei ole ehtinyt poistua kipsistä joko reagoimalla kipsiin tai kuivumalla hidastaa se myös lateksin kuivumista.

Valamisen voi hoitaa muutamalla tavalla. Täyttövalu ja kerrosvalu eroavat niin että täyttövalussa koko muotti täytetään lateksilla, peitetään muovilla ja sen annetaan olla jonkin aikaa. Sitten muovi otetaan pois ja lateksi kaadetaan pois. Kipsi on aikaisemmin mainitulla tavalla imenyt vettä lateksista ja jättänyt kerroksen lateksia muotin reunoihin. Tämän annetaan sitten kuivua rauhassa kunnes se on täysin jähmettynyt. Tämä tyyli sopii hyvin jos kerroksesta halutaan paksu tai sen ei tarvi olla erityisen ohut. Se kuinka paksu kerroksesta tulee on täysin kiinni kipsin omasta kuivuudesta ja ajasta. Kokeilemalla oppii löytämään sopivan ajan. 

Kerrosvalussa joko muotti täytetään lateksilla ja kaadetaan heti pois tai sitten siveltimellä (silikonisuti käy tähänkin erinomaisesti) tehdään yksi ohut kerros jonka annetaan kuivua muottiin. Tätä toistetaan kunnes lateksikerros on tarpeeksi paksu. Yleensä tekonenissä ja vastaavissa n. 3 kerrosta on tarpeeksi.

Kuivumista voi halutessaan nopeuttaa hiustenkuivaajalla. Kannattaa vain varoa ettei lämmitä tai kuivaa lateksia liikaa. Uusi kerros tarttuu huonosti täysin kuivaan lateksiin.

Mikäli ei ole erityisen olennaista että kappaleen reunat ovat mahdollisimman ohuita (esimerkisi jos tarkoitus on mahdollisimman näkymättömällä reunalla kiinnittää nenä kasvoihin) niin se että lateksia sivelee muotin reunojen yli ei ole niin justiinsa. Ylimääräisen voi leikata myöhemmin saksilla mutta ohuemmaksi kerrosta ei enää saa kuivuttuaan.

Halutessasi voit sävyttää lateksin valmiiksi haluamallesi pohjavärille vesipohjaisella akryylimaalilla. Lateksi on maalin kanssa ennen kuivumistaan paljon vaaleampaa kuin kuivuttuaan joten kannattaa testata ennen valua minkä väriseksi lateksi muuttuu kuivuttuaan.

8) Valmiin nenän irrotus.

Lateksi ei tartu kipsiin mutta tuore kuiva lateksi tarttuu erinomaisesti itseensä. Niinpä uuden kappaleen irrottaminen kannattaa aloittaa puuteroimalla kappaleen sisäosa ja jos haluaa olla tuplavarma niin käyttää puuteroitua pensseliä myös muottia vasten olevan ulkopuolen irrottamisessa. Itse lateksinenä irtoaa muotista yleensä kevyesti vetämällä. 

Kuvassa nenä juuri muotista vedettynä. Nenää muokattiin sittemmin toiveiden mukaisesti pysymään kiinni kuminauhalla nopeaa pukemista ja riisumista varten. Kuminauha on kiinnitetty lateksiin kontaktiliimalla jonka päälle on tuplavarmistuksena liimattu samalla liimalla pieni suikale kangasta ankkuroimaan kuminauha varmasti kiinni. Lopputuloksen käytössä näkee esityksen mainoskuvissa alla. Oli oikein mukava pieni projekti. Nähdään teatterissa!

ENSI-ILTA LÄHESTYY 🎭 Lämpimästi tervetuloa katsomaan ranskalaista muskettisoturidraamaa... vai oliko se sittenkin...

Julkaissut Oulun Työväen Näyttämö Keskiviikkona 7. lokakuuta 2020

Hyykäärme

 
Elokuun alussa järjestettiin Ihmisten aika VII - Aldarod -liveroolipeli. Peli sijoittui Taru Sormusten herrasta kirjojen ja elokuvien maailmaan. Tapahtumaa suunnitellessa mietimme että mitä mielenkiintoista saisimme tällä kertaa laitettua peliin ja jostain nousi esille "hyykäärme" tai "kylmänkyy" joka oli lentokyvytön ja tulta syöksemätön kevytversio kyseisen maailman lohikäärmeistä joihin kuuluu esimerkiksi Hobitista tuttu Smaug.

Ison-K oli samoihin aikoihin pahimmillaa ja aikaa oli lomauteutettuna loputtomalta tuntuvia määriä joten keskenkasvuisen kylmänkyy -puvun valmistaminen tuntui ihan mahdolliselta olettaen että siihen saisi budjetista laitettua tarpeeksi varoja koska materiaaleihin menee yllättävän helposti suhteellisen paljon. Puvulle saatiin eriteltyä tapahtuman tuloista ihan soppeli summa joten uskalsin sitten luvata että kyseinen puku saataisiin kyllä tehtyä.

Kun materiaalipuoli oli kunnossa niin sitten tarvittiin vain hyvä suunnitelma ja aikaa valmistaa kokonaisuus. Tässä vaiheessa tämä tarina alkaa muuttua opettavaiseksi tarinaksi sekä itselleni että ehkä myös sinulle arvon lukija.

Kun tarvittavat varat oli saatu ja tavarat hankittua niin yhtä yllättäen kuin lomautus oli alkanutkin kuukausia aikaisemmin se myös loppui. Elettiin heinäkuuta joka on kiireistä aikaa isosta K:sta huolimatta ja yllättäen vietinkin enemmän aikaa töissä kuin  oikeastaan missään muualla. Vähemmän yllättäen toteutukseen alkoi olla aikaa vain lyhyitä hetkiä työpäivien jälkeen tai yksittäisen vapaapäivien seassa jolloin pitää yllättäen tehdä muutakin kuten esimerkiksi levätä.


Päätin aloittaa päästä koska sen tekemiseen kuluisi kaikista eniten aikaa ja siihen ihminen kaikista eniten joka tapauksessa kiinnittäisi huomiota. 

Tutkailin netistä erilaisia lohikäärmeen ja käärmehirviöiden anatomiaa ja rakentelin niiden pohjalta kipsisen päämallini päälle paperista ja teipistä pään muodot hyykäärmeelle.Koska pää on yleensä suhteellisen symmetrinen ei muotoja tarvinnut tehdä kuin toiselle puolelle. Toisen puolen saisi helposti kun vaan kääntää kaavat toisin päin. .

Kun perusmuodot olivat koossa, luonnostelin tussilla tulevien kaavojen leikkuukohdat.  Sitten käärin koko pään elmukelmuun ja laitoin päälle kerroksen ilmastointiteippiä. Hahmottelin kaavat uudelleen valokuvan perusteella ilmastointiteippiversion päälle apuviivoineen ja tämän jälkeen kaavat leikataan irti. Elmukelmuun tarttunut teippi lähtee nätisti irti. Tämän jälkeen palaset laitetaan tasaiselle alustalle ja niihin leikataan muutama lovi että ne tulevat mahdollisimman tasaisiksi. 

Tekniikka on käytännössä sama kuin Hiidessä joten käy katsomassa myös se.

Kyseinen kaava jätti takaraivon ja leuan alaosan ilman mitään mutta totesin että ne olisi helppo tehdä lennosta ja aikaa säästyisi siinä.

Kaavat piirrettiin Bilteman EVA-vaahtomuovisille jumppamatoille tasainen pinta ylöspäin ja liimattiin kontaktiliimalla. Kannattaa tosin olla tarkkana että muistaa kääntää kaavat kun piirtää kaavat toisesta puolesta varsinkin jos lopullinen materiaali on toiselta puolelta pinnaltaan erilaista.

 Kaavoissa näkyvät pystyviivat auttavat palojen kohdistamisessa liimauksen aikana. Kuumailmapuhaltimen avulla paloja pystyi vielä muotoilemaan pysymään kaarevammissa muodoissaan.

Tietty monimutkaisia muotoja omaava kaava ei aivan täysin samanlaisena taipunut lopulliseen muotoonsa mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. EVA-vaahtomuovi kuitenkin on paljon paksumaa kuin paperi tai teippi.

Kun palat olivat kasassa niin huitaisin koko pään läpi Dremelillä. Pyöristin kaikki terävät kulmat ja kaivertelin pintaan suomukuviota sekä toisen silmän vammat sillä yksin pelin hahmoista oli aikaisemmin iskenyt siihen tikarilla.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen kiire saada asiat valmiiksi joten kuvalliselle dokumentoinnille ei jäänyt aikaa. Näinpä ollen joudutte tyytymään enemmän kirjalliseen antiin.

Kun pää oli suurinpiirtein kasassa oli aika miettiä miten se käytässä toimisi. Sisälle tehtiin EVA:n jämäpaloista koppa johon pääni mahtui pitämään asioita paikallaan.. Onneksi en uskaltanut luottaa siihen että samasta materiaalista tehty leukapanta pysyisi paikallaan vaan laitoin myös kuminauhavarmistuksen menemään. Alkuun pohdiskelin erilaisista Furry-puvuista tuttuja kevyitä mekanismeja leukaan jolla omaa laukaani avaamalla aukeaisi myös käärmeen suu mutta värkkäämisen edetessä totesin että saan paljon paremman kontrollin asiasta mikäli hoidan leukojen avaamiseen itse omilla käsilläni. Käärmeillähän ei ole käsiä.

Alkuperäinen suunnitelma oli piilottaa kädet käärmeen "kobramaiseen" helttaan sillä tasapainon ja yleisen turvallisuuden nimissä oli parempi että kädet olivat edes suurinpiirtein vapaana puvussa kuin teipattuna kylkiin tms. 

Käytännössä sama suunnitelmaa muokattiin vain hieman. Nyt kädet olivat sivuilla koukussa ja kädet menivät pienistä aukoista sisään leukaan. Vaimo ompeli käsiin käärmeennahkaa muistuttavasta kankaasta heltan joka peitti käden. Käsiään heiluttelemalla heltan sai sitten aukeamaan tai sulkeutumaan.

Alaruumiin kanssa alkoi olla sitten jo erittäin kiire ja autotalli kesäyössä liimahyöryissä alkoi tulla tutuksi paikaksi. 

Siirrellessäni aikaisemmin tavaraa varastoon muistin että vuosia ja vuosia aikaisemmin jo edellisiä töitä tehdässäni olin törmännyt uimahallin roskiksilla monta jätesäkillistä lötköpötköjä joita oltiin heittämässä pois. Ottaen huomioon että uudet pötköt maksavat halvimmillaankin 2-4 euroa kappaleelta ja olivat uskomattoman monikäyttöistä tavaraa oli kyseessä aikanaan melkoinen onnenkantamoinen. Nyt niille oli vihdoinkin käyttöä.

rakentelin pohjakerroksen EVA:sta mallinuken päälle joka huomattavasti adonikkaammista muodoistaan huolimatta oli suhteellisen lähellä omaa rinnanympärystäni. Mahanympäryksestä ei nyt sitten sen enempää mutta asia tulee ajankohtaiseksi uudestaan myöhemmin tässä tekstissä,. Mutta joka tapauksessa tarpeeksi lähellä.

Tämän jälkeen leikkailin lötköpötköjä ensin sopivan mittaiseksi ja siitä sitten keskeltä kahtia ja niitä liimattiin pohjarakenteeseen. Näin käärmeen mahapuolen suomukuvio alkoi tulla suurinpiirtein esiin itsekseen. Kun siniset pötköt loppuivat niin siirryin violetteihin. Jotain maalia yritettäisiin kuitenkin vielä läiskiä tämän päälle joten värierot tulivat menemään piiloon. 

Selkäpuoli oli samanlainen mutta siihen liimattiin vielä päälle halpaa kangasta koska myös myöhemmin tehtävä häntä tultaisiin peittämään sillä. 

Kaikkiin rakosiin missä näkyisi muuta kuin käärmettä laitettiin vielä roikkumaan epämääräisiä riekaleita käärmekangasta kuin antamaan kuvaa siitä että Hyykäärme oli hiljan vaihtanut nahkaansa ja kasvattanut jonkinlaisen jalat. 

Aamu alkoi jo sarastaa kun siirryin hännän pariin. 

Vanhan leveän armeijavyön selkään tein pohjalevyn joka tukeutuisi häntäluutani vasten ja siihen sitten rakennettaisiin häntä. Itse vyön solki olisi piilossa rintapanssarin takana. 

EVA:sta tein pitkän hännän paksuutta mallintavan kappaleen joka liimattiin peräkappaleeseen. Tämän jälkeen tyhjää tilaa alettiin täyttämään lötköpötköllä yhä kapevenaan kärkeen asti. Lopuksi pääty muotoiltiin veitsellä teräväksi hännänpääksi. 

Lopuksi koko kauhistus peitettiin kankaalla joka liimattiin pintaan peittämään pötköt. 

Sittempä kauhealla kiireellä maalaaman. Valkoista Rubbercomppia pintaan koko alalle ja sitten sinistä maalia sen jälkeen. Punaisella maalilla sai onneksi ihan tarpeeksi edustavan näköisen silmävamman aikaiseksi. 

Kertoo jotain siitä ettei minulla ollut aikaa tehdä minkäänlaisia maalipesuja vaan koko tuotos oli vain pohjavärjätty. Otin mustan maalin mukaan tapahtumapaikalle siinä toivossa että ehdin tehdä edes jotain tapahtuman aikana asialle.

Tapahtuman jälkeen otetuissa kuvissa näkyy kevyt mustalla maalilla sörkintä mutta kuten huomaa niin aika nopeasti ne tehtiin noin tunti ennen kuin käärmeen piti olla metsässä valmiina.



No mitenkä sitten meni käytännössä?
Erinäisistä pikkujutuista huolimatta ihan hyvin.. onneksi.

Kun Hyykäärmeen aika oli ilmaantua pelissä niin ajoin autolla mielestäni tarpeeksi kauas ja aloin pukemaan osia päälleni. Sen ohella että huomaatattani seison muurahaispesässä sitä tehdessäni oli tilanne muutenkin aika jännittävät koska en ollut ehtinyt kertaakaan kokeilla kaikkia osia päälläni yhtä aikaa. Aluspukuna toimiva sininen Opposuit oli mahtunut ainakin aikaisemmin päälleni mutta nyt se otti ikävästi kiinni mahapuolelta. Onneksi tämä kuitenkin jäisi jälleen rintapanssarin taakse. 

Yhtäkkiä takaani alkoi kuulua ääniä. Pelaajat olivatkin saaneet joukkonsa kerättyä paljon nopeammin kuin olin arvioinut. Eipä ollut aikaa alkaa säätämään vaan äkkiä käärmeen pää päähän ja menoksi. Tässä vaiheessa hätäisen turhan voimakkaan liikkeen takia leukaremmi irtosi liimauksestaan ja pää pyöri päässäni huomattavasti vapaammin kuin olisi hyvä. Onneksi varalle jääneet kuminauhat pitivät homman kasassa.

Myös nivusten kohdalla oleva osa rintapanssarista alkoi ikävästi repsottaa. Kunnollisella testauksella olisi nämäkin liimaukset voinut tuplavarmistaa mutta tällä mennään.

Täysin melkein käytännössä housut kintuissa yllätettynä sitten lähdin pelaajien kimppuun. Näkyvyys käärmeen suusta oli suhteellisen huono mutta se kuuluu asiaan. Aika nopeastipa alkoi miekkaa ja keihästä kopisemaan päähän ja aikani otettua vauriota totesin että oli aika kuolla. Toisekseen kuuma päivä ja helkkarinmoinen kiire yhdistettunä raskaaseen pukuun piti huolen että kunto alkoi jo hieman loppua taistelun tiimellyksessä.

Kaaduin ojaan ja nopeasti irrotin kuminauhat että käärmeenmetsästäjille annettujen käärmeentappo-ohjeiden mukaisesti nämä voisivat leikata pään irti. Ja niin he tekivät. Läps.

Koska koko puvusta ei ole olemassa kuvaa niin joudutte tyytymään tässä vaiheessa action kameralla otettuun kuvamateriaaliin suoraan ensimmäisestä persoonasta. Tai siis ainakin siihen asti että iskut päähän saavat kameran irtoamaan ja lentämään pöpelikköön. Kamerahan oli liimattu otsalla olevan piikin taakse ja siihen oli kaiverrettu reikä mistä kamera voisi kuvata. Onneksi yksi pelaajista pelasti kameran ja kuvasi  hyykäärmeen viimeiset hetket ja palautti sitten kameran. Kiitoksia siitä.

Mutta mitenkä meni näin niinkuin omasta mielestä?

Itseasiassa minulla kesti aika kauan että tulin jotenkin sinuiksi sen kanssa että sain kuitenkin kaiken valmiiksi ja minimissäänkin toimivaksi kokonaisuudeksi. Tietenkään en ole tyytyväinen lopputulokseen mutta siinä rajoitetussa ajassa mitä minulla oli käytettävissä se riitti. Pelaajat kuitenkin antoivat positiivista palautetta kokemuksesta itsessään. Tietoisuus kuitenkin siitä että pystyisin paljon parempaan häiritsee mielessäni. Sama virsi mikä on toistuvasti läsnä näissä kirjoituksissani. Voi kun olisi sitä aikaa tehdä nämä asiat kunnolla. 

Mutta jälleen kokemuksia rikkaampana ja ehkä viisaampanakin kohti tulevia haasteita.

Loppuun vielä saaliiseensa tyytyväiset hyykäärmeenmetsästäjät.

Led-Myrskylyhty

 Joulun aikoihin läheiseen halpakauppaketjuun saapui myyntiin Led-Lyhtyjä joiden sisällä lepatti elävän oloinen liekki samennetun lasin takana. Ihastuin sen esteettisyyteen ja hankin niitä useammankin kappaleen. Joulun jälkeen saapui alennusmyynnit ja kun alennusta sai 70% niin ostin vielä yhden ja tarkoitukseni oli käyttää sitä johonkin projektiin eikä tarvisi murehtia mikäli se hajoaisi.

Jossain vaiheessa sain ajatuksen että entä jos lyhdyn led-yksikön saisi laitettua myrskylyhtyyn. Täydellinen yksilö tämän testaamiseen löytyi onneksi läheltä (kiitos Äiti!) Toteutus itsessään oli pieni tuskien taival (työkalut ja osat hajoilivat käsiin) mutta oikein hyvähän siitä ensimmäiseksi yritykseksi tuli siitäkin huolimatta.

Tässä on oikealla puolella alkuperäinen lyhty ja keskellä siitä irrotetty Led-yksikkö ja vasemmalla  ihanasti patinoitunut myrskylyhty.

 Ensimmäisenä tehtiin led-yksikön patterikotelon kokoinen reikä myrskylyhdyn valopetroolisäiliöön. Koska lyhtyä ei oltu käytetty vuosiin en ollut huolissani siitä että jotain syttyisi tuleen. Myös kansiosa josta sydänlanka menee läpi leikattiin suuremmaksi että yksikkö mahtuu siitä läpi.

 Alkuperäisen yksikön johdot ovat lyhyitä ja usein aika kehnosti tinattuja joten pidensin johtoja. Jonkinlainen pikaliitin olisi nopeuttanut ja helpottanut mahdollista purkua joku kaunis päivä mutta hyvin toimii perinteisestikin laitettuna. Sekä patteriyksikkö että led-yksikkö liimattiin kuumaliimalla paikalleen.

Onnistuin särkemään lyhdyn alkuperäisen lasin joten tein uuden vanhasta muovipullosta. Onhan se vähän pienempi mutta kestää ainakin kovemmatkin kolhut. Hioin muovin sameaksi ja lämpöpuhaltimen avulla muokkasin sen sopimaan paikalleen. Lopuksi mattalakkaa ja mustaa spraymaalia sekä sisälle että ulos samentamaan vielä lisää. Pyyhkäisy lakkabensiinillä valellulla paperilla levitti väriä vielä lisää.

Lopputulos on oikein komea. Saatampa joskus tehdä uuden version missä pyrin pitämään alkuperäisen lasin ehjänä. Tällöin lasia ei kannata hioa vaan käyttää esimerkiksi huurrespraytä tekemään siitä samea. Odottelen innolla että pääsen käyttämään turvallista mutta hyvältä näyttävää Led-myrskylyhtyäni joskus tulevaisuudessa. Siihen saakka jatketaan väkertämistä

Kilpailu

Facebookissa toimiva taiteilijasivuni "Swatninja" sai hiljan täyteen 100  tykkäystä. Kyseessä on ensimmäinen kolminumeroinen summa joten pyöräytin pystyyn kilpailun josta voi voittaa itselleen zombien irtopään vapaavalintaisilla tuunauksilla.

Jos olet kiinnostanut niin kipitä alla olevaa linkkiä pitkin suoraan paikan päälle ja osallistu seuraamalla yksinkertaisia ohjeita. Kilpailuun voi osallistua helmikuun 2020 alkuun asti.

https://www.facebook.com/swatninja/